Kaksplus.fi

maanantai 13. marraskuuta 2017

Hyvästi periaate! Tervetuloa perhepeti!

Vaari nikkaroi Hermannille kunnon talosängyn. Kyllähän siinä melkein puoli vuotta nukuttiinkin, vaihtelevalla menestyksellä. Joskus huonosti ja toisinaan taas hyvin huonosti. Jo tässä vaiheessa meijän sänky ja Hermannin sänky oli aivan kiinni toisissaan. Yöllä kun hän inahti sai kädellä hyssytellä takaisin uneen. Puoli vuotta sitten siirtyminen pinnasängystä isojen poikien sänkyyn kävi ihan muitta mutkitta.

Mutta mitäs sitten kävikään? 


 Noin kuukausi sitten Hermannille ei enää kelvannut oma sänky. Välimatka äitiin oli aivan liian pitkä. Olihan meidän välissä kuitenkin yksi sängynlaidan pätkä. Se oli liikaa. Yöt alko yhtäkkiä olemaan yhtä heräilyä ja kun ei enään riittänyt pelkkä heräily alettiin huutamaan suoraa huutoa jos ei päässyt viereen. Koska meidän entinen parisuhdepeti oli vain ja ainoastaan 120cm leveä alkoi kolmen hengen mahduttaminen siihen olla joskus hiukan haastavaa. Välillä yritettiin nukkua niin että yksi nukkui pää jalkopäässä, milloin kaksi nukkui jalkopäässä. Usein miten joku nukkui sohvalla. Ja koska itse en saa unta sohvalla, en tiedä miksi mutta en vaan saa ja koska Hermannikaan se ei voinut olla jäljelle jäi vain mies. Pikku hiljaa yöt alkoi olemaan niin kaoottisia että mies jäi illalla suoraan nukkumaan sohvalle koska yöllinen huutokonsetti alkoi aina tasan ennen puolta yötä ja päätyi siihen että Hermanni lopulta pääsi viereen. Joka helvetin yö. 120cm parisuhdepedin valoitti siis Hermanni. Koska olen lukenut joka ikisen artikkelin siitä kuinka parisuhteen saa pilalle sillä että mies laitetaan sohvalle nukkumaan niin en missään nimessä halunnut että mies jää sinne sohvalle ikiajoiksi. Ja kyllä jokaisella on oikeus nukkua omassa sängyssään. Onko edes oikein että yksi eristetään kokonaan pois makkarista? Hermannin omassa sängyssä nukkumisesta ei tullut yhtään mitään niin eihän meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sänky kaupoille. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyvästellä periaate ettei meillä lapsi nuku meidän vieressä. Se periaate heitettiin ihan suoraan romukoppaan. Pidettiinhän siitä kuitenkin kiinni tähän asti ihan hyvin. 

Ajatuksena oli että Hermanni muuttaa ihan kokonaan meidän kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, niin meidän yöt meni ja menee aivan loistavasti. En tiedä mikä ahdistuskausi sillä on menossa mutta en jaksa alkaa odottelemaankaan että koska se loppuu. Jos meille kaikille se on ihan fine että kaikki nukkuu samassa sängyssä ei ole kenelläkään siihen mitään nokankoputtanista.Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Pari vuotta huonosti nukkuneena kaikki keinot on sallittuja. Kotiimme kannettettiin 180cm levyisesti pelkkää autuutta. 180cm leveä sänky antaa jokaiselle tilaa nukkua. Niin paljon tilaa että Hermanni pystyy nukkua jopa poikittain. Parisuhdepetimme on muuttunut perhepediksi ja kaiken maailman pehmoeläinten eläintarhaksi. Nykyään meidän yöt menee erittäin hyvin. Kaikki nukkuu kuin tukit. Parasta on se että kaikki saa nukkua sängyssä. Hermanni nukkuu seinän ja äitin välissä ja äiti nukkuu Hermanni ja miehen välissä. Tämä järjestely on erinomainen. Ja tätä jatkuu varmaan seuraavat 18-vuotta. Hermanni voi tuoda tähän hehtaari sänkyyn myös tulevan tyttö tai poikaystävän,kyllä tänne mahtuu! Eihän Hermannia saa enää koskaan nukkumaan omaansänkyyn kun tälle tielle on lähdetty. Tärkeimpänä pidän sitä että jokainen saa nukkua. Ja kieltämättä onhan se ihanaa herätä aamusin siihen että Hermanni mäiskäyttää märän pusun poskelle ja vetää kädestä "Äiti! Herää jo! "

Pssst. Muista tykätä myös Facebookissa ELÄMÄ ON HERKKUA!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Onko lapsellani hassu nimi?

Oltiin Hermannin kanssa uimahallin saunassa. Saunan löylyämpäri oli kuuma ja Hermanni olis tietenkin halunnut koskea siihen. Olisi halunnu kaataa koko tulikuuman vesiämpärin päällensä. "Älä Hermanni koske siihen, se on tosi kuuma." sanoin. Samassa saunassa oli kolme noin 10-12-vuotiasta tyttöä. Kuulin kun yksi näistä tytöistä kuiskutti kysyen toisen korvaan vähän liian turhan kovalla äänellä "Onks Hermanni hassu nimi?"  


Kuulin sen mutta en puuttunut enkä sanonut mitään. Olisko mun pitänyt? Entäs jos mun lapsi oliskin ollut sen ikäinen että se olis kuullut ja ymmärtänyt mitä siellä kuiskittiin. Mua vähän puristi rinnasta. Joku joskus sanoi että kiusataankohan Hermannia joskus sen nimen takia, koska Pelle Hermanni. Onko mun lapsella hassu nimi? Ajatteleeko muut lapset että Hermanni on hassu nimi? Ajatteleeko ehkä jopa jotkut aikuiset että Hermanni on hassu nimi? Tullaanko mun lasta kiusaamaan ehkä hassun nimensä takia? Olisiko pitänyt miettiä vähän tarkemmin minkä nimen lapsellensa antaa? Todella moni alussa luulikin että Hermanni on pelkkä vitsi, ei siitä oikeesti tule Hermannia. Ehkä tää saunassa oleva tyttö ei ole koskaan kuullut Hermanni nimeä. Ehkä sitten kun Hermanni menee kouluun maailmaan on putkahtanut jo enemmän Hermanni nimisiä poikia.

Mutta Hermanni on Hermanni. Hermanni on universumin siistein nimi. Hermanni on vanha suomalainen nimi, ei mikään muotinimi. Hermanni on käännös saksalaisesta nimestä Herman ja tarkoittaa taistelijaa. Hermanni on taistelija. Kaikki ketkä tuntee Hermannin ei voisi ajatellakaan että Hermannin nimi olisi mikään muu kuin Hermanni. Hän vaan on ja näyttää ihan Hermannilta. En oo koskaan itse ajatellut että Hermanni olisi hassu nimi eikä Hermannin läheisistäkään heti kun ne näki Hermannin näyttävän ihan itseltään.


Tiedättekö mitä se saunassa oleva tyttö vastasi tähän "Onks Hermanni hassu nimi?" kysymykseen? Hän vastasi EI! Ja hän oli ihan oikeassa. 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Täydellinen aamu

 Tämä tarina ei perustu tositapahtumiin

Heräät ennen kellon soittoa koska enään ei nukuta. Olet nukkunut yösi kertaakaan heräämättä ilman että kukaan on yön aikana potkinut selkään tai tunkenut sormia nenään. Kaikki ovat saaneet nukkua omissa sängyissään. Saat rauhassa nousta sängystä ihan siihen tahtiin kun itse haluat. Lapsi nukkuu, mies nukkuu. Ihana hiljaisuus. Nouset lähes äänettömästi sängystä. Laitat kahvinkeittimen tulille. Kahvin tippuessa on aikaa valmistaa aamupalaleivät juustolla, avokadolla ja paprikalla. Hyvää tummapaahto kahvia kuppiin, istut alas ja nautit aamupalasta kertaakaan nousematta tuolista. Aamupalan lomassa ehdit tutkia somen ja iltalehdet. Hiljaisuus jatkuu, vain lapsen ja miehen vaimean tuhinan voi kuulla makkarissa. Keskeytymättömän aamupalan jälkeen  saat rauhassa pestä hampaita ilman että kukaan on vaatimassa lisää hammastahnaa hammasharjalleen tai pomppii potalta edes takas lopulta tehden kakkansa eteisen matolle. Ehostautuminen sujuu muitta mutkitta ilman että kukaan seisoo vessankannen päällä yrittäen pudottaa peilikaapista kaiken mahdollisen lattialle. 


Kun itse olet täysin valmis herätät lapsen joka on heti aamusta kuin Naantalin aurinko ilman yhtään kiukkua tai itkua. Myös kylkeä kääntävä mies näyttää hymyilevän heti aamusta. Viet lapsen aamupotalle johon hän tekee aamupissat ilman sirkustemppuja ja antaa pestä hampaat ilman äidin sormien puremista poikki. Olet ollut fiksu ja etsinyt päivän vaatteet valmiiksi jo edellisenä iltana. Lapsi istuu kiltisti ilman rimpuiluja pukiessa eikä pukemisesta synny kissa hiiri leikkiä. Myös mies nousee sängystä ilman että olet käynyt tönimässä yksilöä hereille. Hän hymyilee myös. Koska aamusi on ollut hyvä ja rauhallinen olet ehtinyt laittaa puolisolle uuden tuoreen kahvin tippumaan. Päiväkotireppu on valmiina eteisessä ja kaikki tavarat takista kenkiin on omilla paikoillaan ilman että joudut ensin kääntämään koko huushollin ympäri löytääksesi mitään. Lapsi tanssii onnessaan päästessään päiväkotiin. Oikeastaan koko perhe tanssiin. Lapsi pukee itse kengät jalkaan ja jaksaa seistä tönöttää kiltisti eteisessä kun äiti levittää vielä punaa huulilleen. Keneltäkään ei valu edes hiki. Eteisessä annetaan vielä hyvän päivän pusut ja toivotukset. Astut lapsi sylissä ulos ovesta ja huomaat kuinka lämmin tuuli puhaltaa kasvoihin; Ah olit ihan unohtanut kesäloma! 

lauantai 21. lokakuuta 2017

Nettikirppistelyn tuska

Yv, av, kv, cv, kvg, jvg, EVVK! On varmaan monelle nettikirpiksellä myynneelle tai muuten vaan käyneelle varsin tuttuja lyhenteitä. Muita käytettyjä sananparsia on “Kysyn mieheltä! Kysyn naapurilta! Odota mittaan etäisyyden maasta kuuhun“ Nettikirpiksellä myyminen on tuskien taival. 


Paidasta alkaa satelemaan kysymyksiä. Minkä värinen luonnossa? Onko käytetty hajusteita? Onko koiria/kissoja/elefantteja? Saisinko kaula aukon ympärysmitan? Onko minkä kokoinen? Kuinka monella lapsella ollut käytössä? Onko ollut käytössä tytöllä vai pojalla?  Onnistuuko kuljetus hevosvankkureilla? Onnistuuko postitus kirjekyyhkyn saattelemana? Ihmettele kysymysten tulvaa aivan huulipyöreänä. Hinnoittelen vaatteet yleensä niin kunhan niistä pääsee vain eroon periaatteella. En niin että saan selvittää koko paidan historian lapsityövoimasta tähän päivään asti. Paitsi enhän minä käytä lapsityövoimalla tehtyjä lastenvaatteita. Paidalla on hintaa 1 euro. Sen voi joko ostaa tai sitten sitä ei  tarvi ostaa. Pidän itse hintaa niin alhaisena että jos paita ei olekkaan sopiva voi sen myydä vaikka 2 eurolla eteenpäin tehden itselleen voittoa. Paitaa voi käyttää myös tiskirättinä tai vaikka heittää suoraan roskiin. Pakettina vaatteita myyneenä oon sanonu ostajille suoraan että myy vaikka eteenpäin ne mistä et tykkää. 

Toinen asia mihin nettikirppareilla ja myös ihan perinteisillä kirppareilla on törmännyt on yli hinnoittelu. Pelkkä sana Molo saa vaatteet hinnan kipuamaan niin korkealle ettei lyhyen matikan lukija osaa edes sanoa sitä ääneen. Hintaa on vaikka vaate näyttäisi siltä että se päällä on taisteltu leijonia vastaan. Ei haittaa se on jonkun merkkinen. Yli hinnoittelua näkee myös ihan normaaleissa markettivaatteissa. Esim HM, Lindex, prisma, sittari ym. Eri lukunsa on Newbie vaatteet jotka saattavat hinnoiltaan olla Popin ja Molon mitoissa koska onhan ne niin ihania ihanissa pastellisävyissä. Kun kirpparilla perus henkkamaukka housut maksaa 3e ja uutena kaupasta ne maksaa 4 euroa, kumman ostat? Niimpä niin. Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa! Nettikirpparilla kun vaate on löytänyt omistajansa alkaa aikataulujen sovittelu. Yleensä aikatauluja on aivan mahdoton saada yksiin. Seuraava viikko menee seuraavanlaisessa vuoropuhelussa. 

Sopisiko haku tänään?
Joo sopii. Sopiiko klo 17?
Se ei kyllä käy. Käykö huomenna?
Huomenna mulle ei kyllä sovi.

Koskaan ei ole sopiva aika. Jos aikataulut saadaankin sopimaan tulee paidan hakia yleensä ainakin 15 minuuttia sovitusta ajassa myöhässä. Tai hän ei tulekaan eikä vastaa enää viesteihin. Tai sitten hän saattaa tullakin 2 tuntia myöhässä. Ja kun haku hommiin on vielä laitettu mies joka ei oikeastaan edes tiedä mitä on tulossa hakemaan ja mitä haettu tuote maksaa.
Mies ottaa yleensä mutisematta ja kyselemättä tuotteen vastaan ja lähtee.

Tavallisella kirppisellä tälläistä ongelmaa ei esiinny. Tavarat jätetään loossiin ja ostaja ehdokkaat voivat hypistellä vaatteita kaikessa rauhassa mittailen kaula aukkoja. Ostaja voi myös itse päättää kellonajan vaatteen ostolle ilman myyjän ja ostajan välistä eipäsjuupas aikataulu keskustelua. Toki kirpparipöydässä on taas omat maksunsa ja pöytien siivoamiset mutta koen kirpparipöydän olevan paljon mutkattomampi vaihtoehto nettikirpistelyyn verrattuna.

Mikä kirppistely muoto on sinusta kaikista kätevin?




sunnuntai 8. lokakuuta 2017

TESTISSÄ NUTRIJUNIOR 3

Tuotteet saatu blogin kautta yritykseltä Nutricia.

Ja tosta auki! 
Päästiin Hiirulaisen kanssa Kaksplussan ja Nutrician testiryhmään maitojuoma ja maitojauhe maistelijoiksi. Kiinnostavaa oli nähdä miten maito maistuu kun meillä ruokajuomana toimii pääsääntöisesti vesi.  Koska vauva aikana käytössä oli äidinmaidonkorvikkeet oli pakkaukset ja jauheet kuin paluu takaisin vauva aikaan.
Eikun maitoa mukiin ja ääntä kohti. Iso kulaus koska luuli mukissa olevan vettä koska ainahan siellä on vettä. Yllätys oli suuri kun mukissa olikin maitojuomaa. Pieni maistelu annos meni kuitenkin yhdessä hujauksessa alas ja Hiirulainen ojensi mukia hokien : Tätä haluun! Ensireaktio maitoon oli siis yllättävän positiivinen. Haastettelin Hiirulaista kysyen miltä se maistuu? Vastaus oli Namnam! Kerran maitojuoma avaamaton tietenkin löytyi jopa olohuoneesta. 

Maitojuoma sopii ruuan  kaveriksi. 

Maitojuoma analyysi:
Maku: vähän vetinen, makea.
Väri: Harmahtavan samea.
Koostumus: "NutriJunior -maitojuoman koostumuksessa on ainutlaatuisella tavalla huomioitu pienen lapsen ravitsemustarpeet"

Seuraavaksi maistelu vuorossa oli jauheversio. Jauheversio sai heti niskakarvat pystyyn. Omasta mielestä maitojauhe on hyvin työläs vedenkeittämisen ja jäähdyttämisen kanssa. Mietin myös millä ihmeellä sekoitan kun eihän meillä enään ole edes tuttipulloja. Ohjeessa onneksi oli ohje lusikalla tietysti. Koemaistaja työnsi mukin heti kättelyssä pois. Voi olla että aika oli vain väärä koska seuraavalla maistelu kerralla ei ollut juomisen kanssa mitään ongelmaa. Uhraudun itse ja maistoin. Maistoin itse myös maitojuomaa koska haastateltava on vielä kovin lyhyt sanainen ja hänestä ei ihan aina ota selvää.

Ei kiitos! 
Maitojauhe analyysi.
Maku: Vaniljamainen makea.
Väri: Puhtaan valkoinen
Muuta: Sekoittaessa juomaan tuli vaahtoa. Maitojauhe oli maultaa ehkä parempi kuin maitojuoma. 

Mihin maitojuoma sopii?
Ihan kaikkeen! Jopa äidin kahviin kun tavallinen maito on jääkaapista loppu.

Maitojuoma sopii mainiosti  puuroon. 
Suosittelenko maitojuomaa muille?
Ehdottomasti jos epäilee ettei lapsi saa tarvitsemiaan ravintoaineita tavallisesta ruuasta ja maidosta. Eritoten silloin kun lapselle puskee hampaita tai on muuten kipeä niin ettei ruoka maita. 

Itsellä taitaa jäädä nämä tämän tyyppisten maitojen juonti tähän niinkuin alussa sanoin kun vauva aikana läträttiin jo paljon korvikkeiden kanssa niin olen nyt hyvin onnellinen että ollaan päästy tavalliseen maitoon mitä koko perhe voi käyttää. Ja kun meillä muutenkin käytetään niin vähän maitoa niin pärjätään hyvin ihan sillä tavallisella tumman sinisellä maidolla. Paitsi voin toki harkita käyttöä jos oikein kova vatsatauti iskee ja ravinnonsaanti täytyy turvata eikä mikään muu maistu.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Uhma, sinäkö se olet?

Mennäänkö? Ei!
Otatko? Ei!
Haluatko? Ei!


Kaikkeen on vastaus ja se on nimittäin ei! Ja kaupan päälle saa vielä pään pyörityksen joka tuo lisää uskottavuutta. En ymmärrä mistä tää päänpyöritys on edes opittu koska itse heristän aina sormea. Ei ja sormen heristys. Elämme rankkoja aikoja. Nimittäin meidän perhettä lähestyy hitaasti ja vaanien uhma. Sitä odottaa kuin floridalaiset Irma myrskyä, silmän räpäyksessä saattaa olla myrskynsilmässä. Mikään ei koskaan ole hyvin. Kaikki kiva on kiellettyä.


Yksi päivä Hiirulainen sai sen luokan raivarit että matkakaiutin lensi seinään koska tyhmä äiti ei ymmärtänyt mitä musiikkia hän haluaa kuunnella koska jokaiseen ehdotukseen vastaus oli EI. Viikonloppu aamu meni vallan pipariksi koska Hiirulainen ei saanut myrkyttää itseään D-vitamiini tableteilla eikä xylitol pastillejakaan saanut ottaa yhtä enempää. Mopo ei kulkenut koska tiellä oli kenkä sitä yritettiin huutamalla ja raivoamalla sitten saada liikkumaan pois mopon edestä. Ei onnistunut. Suojatiellä ei saa juosta siksakkia ympäriinsä joten Hiirulainen päätti heittää tutin keskelle tietä. Sinne se jäi. Autojen keskelle. Haettiin se kuitenkin lopulta. Tutti on meille vielä elinehto. Hiirulainen ei ymmärtänyt minkä virheen teki heittäessä sen pois. Pyörän allekkaan ei saanut jäädä. Tässä vaiheessa tutti lensi metsään. Sinne jäi. Äiti jatkoi matkaa. Hätääntynyt lapsiparka huusi mutta pois päin kävelevä äiti oli liikaa. Hän haki itse tuttinsa ja juoksi perään. Yhteissuihku on kivaa niin kauan kunnes äitikin haluaa peseytyä. Ei käy! Pyyhkeeseen kuivaaminen on huudon paikka. Karkuun juokseminen naurattaa paitsi sitten kun saadaan kiinni. Portaat halutaan kävellä itse. Ylös ja alas, vaikka siihen menisi seuraavat 100-vuotta. Pottailu se vasta perseestä onkin paitsi jos samalla saa pestä hampaita hammasharjalla minkä päällä on litra muumihammastahnaa. Ulkoa sisälle tullessa riisuminen täytyy tapahtua sillä samalla sekunnilla kun astutaan sisään. Parempi olisi riisua jo rappukäytän puolella. Pukiessa takin hihat kiristää tai ne on käännetty väärään asentoon. Hatunnauhat on solmittu aivan väärällä tavalla. Sormet on väärällä tavalla lapasissa. Astianpesukoneen tyhjennyksessä on pakko saada auttaa. Ja mikä suuri suru siitä tuleekaan kun ei jaksakkaan nostaa sitä suurinta kattilaa. 20kg kauppakassitkin pitäisi saada jo itse kantaa. Vessanovea ei missään tapauksessa saa laittaa lukkoon. Olenkin päättänyt julistaa kotiimme vessarauhan otti se sitten miten koville tahansa. Lapsen myötä kyllä oppii käymään vessassa oli miten suuri yleisö tahansa. Hiirulainen haluaa kävellä itse, hän ei halua kävellä itse, hän haluaa rattaisiin mutta ei sitten haluakkaan. Mitä sinä haluat? Vastaus on ei! Hiirulainen osaa myös olla dramaattinen ja juosta itkien karkuun tai kääntää pään kohti taivasta ja huutaa oikein sydäntä särkevästi. 

Toinen ääripää tähän ainaiseen ei:n jankuttamiseen on Tätä haluun! Jos Hiirulainen ei sano ei, hän haluaa jotain. Mieluiten jotain hyvää ja suuhun pantavaa. Jos hän ei sano ei, hän seisoo keittiössä ja osoittelee keksipurkkia, ketsuppipurkkia, juustoa tai kaivaa pakastimesta mustikoita/puolukoita/hernemaissipaprikaa hokien Tätä haluun! Hän haluaa oikeastaan kaiken paitsi sen mitä joku muu kehtaa edes ehdottaa. Tässä vaiheessa ei voida välttyä tavaroiden lentämiseltä ja pinnan palamiselta. Vaikka kuinka yrittää venyttää pinnaa ainaiseen kitinään ja mankumiseen ja hiljaa mielessä kirota vittuperkelesaatanaa välillä mutta tietysti vain harvoin kuuluu päästä NAKS! Aina silloin kun pinna poksaa poikki muistan kertoa hiirulaiselle kuinka hän välillä osaa olla raskas mutta aina yhtä rakas. Pitää myös muistaa että eihän tämä uhma ole vielä kunnolla edes alkanut, tämä on tyyntä myrkyn edellä. 

LÄLLÄSLÄÄ! 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Äitin kanssa töissä

Me ollaan Hermannin kanssa kummatkin samassa puljussa. Hermanni hoidossa ja äiti töissä. Eri ryhmissä ja vielä niin ettei koko päivänä nähdä, paitsi tänään. Tänään oli niin jännä päivä että paikkasin puuttuvaa työkollegaa oman lapseni ryhmässä.
Ajatus olla töissä samassa ryhmässä vähän jännitti. Miten hitossa se tulee sujumaan!? Onko koko päivä pelkkää sylissä kyhjöttämistä ja itkua ja parkua jos äiti häviää tai äiti hoitaakin jotain muuta lasta? Saanko edes vilkaista ketään muuta? Mutta ei päivä meni oikein mallikkaasti. Ajattelinkin että on helpompaa olla samassa ryhmässä kuin niin että Hiirulainen näkee äitistä pelkkiä vilauksia silloin tällöin ja silloin koko päivä olis menny ihan pelkäks itkuks. Paitsi koko päivä meinasi mennä piloille jo aamun alku metreillä kun Hiirulainen sotki aamulla kakalla, pääsi suihkuun ja luuli että sinne voi jäädä asumaan.


Äitin läsnäolo ei vaikuttanut Hiirulaisen päivään mitenkään. Hän oli kuin kuka tahansa muukin päiväkodinlapsi ja minä olin kuin kuka tahansa muukin aikuinen. Paitsi kyllä siinä vähän piti kikkailla ettei tee mitään suurta numeroa  kun lähti ruokatauolle tai vessaan. Hiirulaiselle kelpasi muutkin aikuiset vaikka äiti olikin paikalla. Äiti sai myös koskea ja ottaa syliin muitakin kuin vain hänet. Vältyttiin suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta. Tilanteita missä Hiirulainen käytti äiti korttia oli silloin kun tuli pahamieli. Kenelle tahansa pahamielen puskiessa päälle kelpaa vain ja ainoastaan se kaikista tutuin ja turvallisin syli nimittäin äiti jos se vaan. On mahdollista. Olis melkein huolestuttavaa jos se en olisi minä. Kotona jotain kamalempaa sattuessa kelpaa aina isi, koska isi ei panikoi. Isi pysyy rauhallisena sattuu ihan mitä vaan. Äitillä aukeaa heti kyynelkanavat ja paniikki iskee päälle. Myös se että äiti kielsi otti Hiirulaista pattiin paljon kovemmin kuin se että joku muu olisi kieltänyt. Äitille piti pistää päälle ihan huutoraivarit kuin muuten selvitään pelkällä nenän nyrpistyksellä. Ja rajat pysyi oli se sitten oma tai vieras lapsi. Ei väliä.


Ihana nähdä ihan itse miten Hiirulainen toimii noin isossa ryhmässä. Ja huomasin ulkoillessa että Hiirulainen tekee samaa kuin kavereiden kanssa puistossa ollessa että hakeutuu hetkittäin haahuilemaan yksin ja nauttimaan vain omasta seurastaan. Ehkä yhden lapsen perheen lapset haluaa aina välillä olla yksin ja hengähtää siitä väen paljoudesta. Oon kyllä niin etuoikeutetussa tilassa, mun työkaverit jotka jotkut on ihan mun oikeita ystäviä hoitaa mun lasta. Tiedän lähes tulkoon tasan tarkkaan minkälainen päiväkotipäivä mun lapsella on ja mitä ja minkälaista ruokaa se joka päivä syö. Ja sitten on nää super spesiaali päivät kun saan olla Hiirulaisen kanssa koko päivän ja seurata miten se oikeasti päiväkodissa toimii. Voi olla että tänään se kuitenki olin vähän enemmän riiviö kun yleensä. Mutta hyvin toimii! Se pärjää hyvin. Alku itkut ja kyynelet on ihan menneen talven lumia. Jokaisen vanhemman pitäis viettää yksi päivä lapsensa kanssa päiväkodissa. 

Työharjoittelija
Olipa raskas päivä kun oon tottunu jo omatoimisiin eskareihin. Me ollaan tää viikonloppu Hermannin kanssa kaksin ja herkutellaan koko viikonloppu! NAM NAM!