Kaksplus.fi

perjantai 8. joulukuuta 2017

LUMI YLLÄTTI RATTAITA TYÖNTÄVÄN ÄIDIN!

Kello soi 6.45. Olin kyllä ollut hereillä jo 15 minuuttia kun Hermanni aloitti joka aamuisen äidin tukan haromisen. Se alottaa sen aina kun on univalve vaiheilla. Yrittää saada tukan hipsutuksesta jonkinlaista euforia tilaa itselleen. Hermannin isi on samanlainen äidin tukan hipsuttaja. Lopulta oli vaan pakko nousta kellon soittoon tai oikeastaan älyrannekkeen värinään. Aamut on hyvin tarkasti aikataulutettu. Varsinkin juuri niinä aamuina kun vien Hermannin päiväkotiin. Ja silloin kun Hermanni herää samaan aikaan. Ja etenkin silloin kun syödään aamupala kotona. Jokainen minuutti on kallis arvoinen. Kun vihdoin oltiin saatu koko aamu pakettiin,  kakkavaipan vaihdosta äidin vaatekriisiin päästiin vihdoin poistumaan ovesta. Tänään lähdettiin epätavallista aikaisemmin. Tai voi olla että oltiin aamulla epätavallisen tehokkaampia. Ehkä olikin kyse korkeamman tahon voimasta "Jos nyt lähdet selviät ehkä hengissä"  Olin jo kotona raottanut sälekaihdinta ja todennut että lunta on satanut ja sen seuraksi sataa vettä. Loskaa.


Hermanni rattaisiin, ovi auki ja kohti päiväkotia. Ensimmäiset 20 metriä meni ihan hyvin koska meidän taloyhtiön piha oli käyty jo auraamassa. Kerkesin jo ajatella kuinka ihanaa on kun tiet on aurattu. Käveletielle siirtyessä tilanne alkoi näyttää pahalta mutta ei vielä niin pahalta mitä oli vasta edessä. Seuraavat 10 metriä rattaat vain liukuivat eteenpäin kun niitä oikein lujaa työnsi ja samalla laukoi voimasanoja. Päiväkodille päästäkseen täytyy mennä ylämäki. Huomasin miten lumi alkoi tarttua rattaiden renkaisiin kierrättäen renkaiden ympärille lumiukkoa. Pysähdyin. Nyt ehtii vielä kääntyä kotiin ja viedä rattaat pois mietin. Ei, en. Ylämäki. Yritin vetää rattaita ylämäkeä etuperin, takaperin. Yritin jos Hermanni kävelisi rattaiden vieressä. Arvatkaa kävelikö? Lopulta rattaiden renkaisiin oli virittynyt niin iso lumipallo että rattaat ei liikkunut enää yhtään minnekään suuntaan. Ei etuperin eikä takaperin. Siinä yksinäni sopersin voi helvetin perseitä ja vittusaatanaan samalla kun hiki vana virtasi selkärankaa pitkin kohti persvakoa. Mieli olis tehnyt heittää rattaat lähimpään ojaan. Kello tikitti eteenpäin. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata taaksepäin. Olihan rattaita paljon helpompi vetää alamäkeen kuin ylämäkeen niitä samoja uria mitä oltiin tultu myös ylöspäin. Nostin Hermannin pois rattaista helpottaakseni rattaiden vetämistä umpihangessa. Hermanni olisi tietysti halunnut kyytiin mutta se ei nyt käynyt kun rattaiden renkaisiin oli muotoutumassa lumiukko x 5.  Hän päätti saada tietysti vanhat kunnon raivarit. Nyt olikin erittäin hyvä hetki pikku raivareille. Onneksi tästä puolesta välistä ylämäkeä kotiovelle oli noin 100 metriä mutta tähän 100 metrin matkaan oli jo tässä vaiheessa kulunut melkein 15 minuuttia. Rattaat vaan äkkiä rappukäytävään. Hiki valui edelleen ja vielä vähän kovemmin kuin äsken. Hermanni syliin ja kohti päiväkotia. Uusi yritys Hermanni sylissä. Tiedättekö kun kantaa lasta joka on toppavaatteissa ja itsellä myös on toppatakki? Tiedättekö miltä tuntuu kantaa 12 kiloista lasta kun kummallakin on niin liukkaat takit että lapsi vain valuu valumistaan jokaisella askeleella? Tiedättekö miltä tuntuu kantaa sätkivää 20kg lohta? Koko ajan pitää olla laittamassa lasta parempaan asentoo. Ensin oikealla lonkalla sitten kun siitä loppuu tunto siirto vasemmalle lonkalle. Hyvä ote on aivan mahdotonta saada. Sitä vaan puristaa niin lujaa että lapselta loppuu happi. Tähän kaikkeen kun lisää että loskaaa on polviin asti ja maa on liukas kuin curlingrata ei etenemis vauhti päätä huimannut. Loskaa satoi vaan lisää naamalle, meikit levisi poskille. Olin valmis heittäytymään Hermanni kainalossa ensimmäiseen loska kasaan ja jäädä siihen soittamaan töihin ettei me nyt tänään taidetakkaan päästä. Päästiin me vihdoin elävinä, ainakin suht elävinä päiväkodille. Äiti ihan läpi märkänä hiestä kuin maratonin jälkeen. Me selvittiin sittenkin! En edes myöhästynyt kuin 2 minuuttia töistä. Vaikka tuntui että tähän koko matkaan olisi mennyt ainakin tunti.

Mitä tästä opimme? 

Ainakin sen että meidän rattaat ei sovellu loskassa ratasteluun. Ja päiväkodin kautta töihin matkaamiseen on hyvä varata aina extra aikaa. Ikinä ei tiedä mitä taivaalta on yöllä satanut. Onneks on perjantai.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Lapsen kanssako tylsää?

Olen kuullut väitteen ettei lasten kanssa voi tehdä mitään. Kyhjöttää vain kotona ja katsoa telkkarista lastenohjelmia. Kun ei niiden kanssa vaan voi tehdä yhtään mitään. Olen toista mieltä. Kyse on vain aikuisen viitsimisestä tai mielikuvituksen puutteesta. Oon tässä kohta 2-vuoden aikana huomannut ettei lapsen kanssa tylsää päivää nää jos siitä ei itse sellaista tee. Tiesittekö että lapsen kanssa voi tehdä vaikka ja mitä?

Esimerkiksi sateella lapsen kanssa voi;
Mennä uimahalliin.
Maalata.
Piirtää.
Askarrella.
Leipoa.
Mennä ulos kuuntelemaan sadetta.
Mennä sisäleikkipuistoon.
Mennä kirjastoon.
Paukuttaa kattiloita yhteen.
Tehdä majan.
Lähteä mummolaan.
Soittaa kaverit kylään.


 Lapsi on erittäin hyvä ja motivoiva syy mennä ulos säällä kuin säällä. Taas on kyse vain aikuisten laiskuudesta ja viitsimisestä. Kun lapsi kasvaa tekemisen mahdollisuudet lisääntyvät vain koko ajan. Isomman lapsen kanssa voi jo mennä leffaan, teatteriin, hiihtämään tai vaikkapa luistelemaan.

Ja esimerkiksi kesällä lapsen kanssa voi;
Kalastaa.
Uida.
Mennä huvipuistoon.
Mennä metsään.
Kerätä kukkia.
Syödä jäätelöä.
Syöttää sorsia.
Olla vain ulkona ja nauttia. 


Lapsen kanssa voi toteuttaa kaikki salaiset haaveet muumimaailmasta visulahteen. Ja mikä parasta lasten kanssa voi mennä ihanan lämpimään lastenaltaaseen uimaan, tai pikemminkin lillumaan ilman että kukaan kattoo oudosti. Lapsen kanssa voi huoletta hypätä pallomereen tai tehdä hiekkalaatikolla viisikerroksisen linnan. Voi vain olla että vanhempi omii koko linnan itselleen. Tiedättehän kun vähä innostuu rakentelemaan. Sitten lasta saa kieltää rikkomasta äidin tekemää hienoa lego rakennelmaa.

Jos haluaa lähteä extreme linjalle voi lapsen kanssa ;
Mennä ravintolaan.
Lähteä ulkomaille.
Mennä ruokakauppaan.
Lähteä pitkälle automatkalle. 

Lapsen kanssa koko maailman avoin. Jokaisesta pienestä asiasta saa lapsen kanssa niin suuren kuin vain mielikuvitus riittää. Lapsella ei ole tylsää kunhan vieressä on leikkiin osallistuva ja innostunut aikuinen. Tosi asia vain on että me aikuiset tylsistytään. Ja en kiellä etteikö se olisi vähän tylsää seistä yksin leikkikentällä tai istua hiekkalaatikolla kun räntää ja vettä sataa yhtä aikaa niskaan. Syyllistyn itsekin aina toisinaan tähän ei ole mitään tekemistä jaaritteluun vaikka tosi asiassa en vaan itse jaksa yhtään mitään.

Mitä sinä teet lapsen kanssa kun meininki alkaa oikein tylsäksi?

lauantai 25. marraskuuta 2017

Viikonloppuna hölläillään!

Arkipäivien kuningas päivä on vihdoin saapunut. Se on perjantai nyt. Tai eilen oli jo. Aloitin tän kirjoittamisen eilen mutta nukkumatti voitti ihan 6-0. On taas jotenkin niin kaikensa antanut olo. Puolet viikosta taaperrettu eteenpäin ihan aivosumussa tai ainakin niin että puolet aivoista on ollu ihan offline tilassa. Tää syksy on työn näkökulmasta ollut jotenkin raskas tai en tiiä onko raskas vai motivaation puute. Mutta ei siltikään mitään verrattuna viime kevääseen kun olin ihan valmis muumilaaksoon. 

Perjantai päivän pelastus oli suht aikaisin töistä pääseminen ja ehdottomasti parhaan ystäväni  ja lapseni kummitädin kurvaaminen meidän rapun eteen harmaalla Kia autollaan. Määrämpäämme oli lähteä pienelle shoppailun reissulle muodin mekkaan Orimattilaan. Siellä on joku kauppa joka myy vaatteita ihan naurettavilla hinnoilla. En muista sen nimeä mutta löytyy samoista tiloista kuin Megamyynti areena. Ensimmäinen tuote maksaa 10 euroa seuraa 9 ja sitä seuraava 8 ja niin edespäin. Lopulta viimeisille tuotteille jää hintaa vain ja ainoastaan yksi euro. Oli sitten kyseessä Leviksen farkut  tai meikkikynä. Ja koska eilen oli Musta perjantai kaikki tuotteet maksoi 5 euroa ihan sama mitä ostit ja kuinka paljon. Musta tulee aina ihme nirso mitä enemmän olis ns.lupa ostaa. Yhtäkkiä ei kelpakkaan enää mikään. Onneksi ostos kärryihin kuitenkin löysi tiensä parit t-paidat,urheilurintsikat ja sifonkipaita pussihihoilla. 

Melkein huipulla!

 Meidän piti viedä myös kummitäti Hoploppiin koska jokaisen on sinne päästävä omisti sitten lapsen tai ei. Jokainen sinne haluaa vaikka ei uskalla ääneen sitä sanoa. Aikuisillakin on siellä hauskaa ja hien saa kyllä pintaan kun painaa menemään tuhatta ja sataa pitkin tunneleita konttaamalla polvet mustelmilla. Eikä siltikään millään pysy melkein 2-vuotiaan perässä. Ne aikuiset ketkä istuu sohvilla näpräämässä älyluuriaan on sairaan tylsiä. Ilonpilaajia. Hiirulainen on ihan hurjan ketterä kaveri. Mikään este ei ole este vaan se on vain hidaste. Siitä mennään läpi vaikka harmaan kiven. Lasketaan ja kiivetään ihan minne vaan. Mikään ei pelota. Eilen meinasi käydä jo kalpaten kun liukumäki menikin vähän liian lujaa ja puolessa välissä tapahtui jotain mikä sai Hiirulaisen heittämään pari ilmavolttia. Onneksi äiti oli ninja ja sai kun saikin kädestä kiinni ennen kun koko Hiirulainen olisi lässähtänyt kuin märkärätti liukumäkeen. Huh, selvittiin säikähdyksellä. Ei tullut edes itku. Matka jatkui kohti uusia vaaratilanteita. Annan Hiirulaisen kokeilla ja mennä tosi paljon itse ja oon vaan vähän takapakkina jos alkaakin nenää kutittaa ja hän päättää irrottaa otteensa tai jalka lipeää askelmalta. Äiti ottaa vastaan. Kotiin päästyä oltiin niin väsyneitä shoppailusta ja Hoplopissa riekkumisesta että lösähdettiin kummatkin vain kotisohvalle nauttimaan iltapalaa ja katsomaan idolsssia. Loppujen lopuksi pieni Hiirulainen nukahti äitin kainaloon sohvalle. 

T-paita löytö.  
 Tänään aamulla ehdittiin käymään jo Lahden muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä. Joulumyyjäisissä on aina tunnelmaa. Miehen oli aivan pakko käydä ostamassa Jari Litmanen paita ja Hiirulainen sai hienon puupalapelin, lahjaksi joulu tai synttäri. Päivä jatkuu illalla parisuhde päivällä. Lähdetään miehen kanssa teatteriin ja teatterin jälkeen syömään. Tai ensin syömään ja sitten teatteriin. On välillä ihan kiva olla ihan vain kaksin. Vain minä ja mies. Ihana mummi tulee meille yöksi hoitamaan Hermannia. Tää viikonloppu vaikuttaa olevan ihan 6/5! 


maanantai 13. marraskuuta 2017

Hyvästi periaate! Tervetuloa perhepeti!

Vaari nikkaroi Hermannille kunnon talosängyn. Kyllähän siinä melkein puoli vuotta nukuttiinkin, vaihtelevalla menestyksellä. Joskus huonosti ja toisinaan taas hyvin huonosti. Jo tässä vaiheessa meijän sänky ja Hermannin sänky oli aivan kiinni toisissaan. Yöllä kun hän inahti sai kädellä hyssytellä takaisin uneen. Puoli vuotta sitten siirtyminen pinnasängystä isojen poikien sänkyyn kävi ihan muitta mutkitta.

Mutta mitäs sitten kävikään? 


 Noin kuukausi sitten Hermannille ei enää kelvannut oma sänky. Välimatka äitiin oli aivan liian pitkä. Olihan meidän välissä kuitenkin yksi sängynlaidan pätkä. Se oli liikaa. Yöt alko yhtäkkiä olemaan yhtä heräilyä ja kun ei enään riittänyt pelkkä heräily alettiin huutamaan suoraa huutoa jos ei päässyt viereen. Koska meidän entinen parisuhdepeti oli vain ja ainoastaan 120cm leveä alkoi kolmen hengen mahduttaminen siihen olla joskus hiukan haastavaa. Välillä yritettiin nukkua niin että yksi nukkui pää jalkopäässä, milloin kaksi nukkui jalkopäässä. Usein miten joku nukkui sohvalla. Ja koska itse en saa unta sohvalla, en tiedä miksi mutta en vaan saa ja koska Hermannikaan se ei voinut olla jäljelle jäi vain mies. Pikku hiljaa yöt alkoi olemaan niin kaoottisia että mies jäi illalla suoraan nukkumaan sohvalle koska yöllinen huutokonsetti alkoi aina tasan ennen puolta yötä ja päätyi siihen että Hermanni lopulta pääsi viereen. Joka helvetin yö. 120cm parisuhdepedin valoitti siis Hermanni. Koska olen lukenut joka ikisen artikkelin siitä kuinka parisuhteen saa pilalle sillä että mies laitetaan sohvalle nukkumaan niin en missään nimessä halunnut että mies jää sinne sohvalle ikiajoiksi. Ja kyllä jokaisella on oikeus nukkua omassa sängyssään. Onko edes oikein että yksi eristetään kokonaan pois makkarista? Hermannin omassa sängyssä nukkumisesta ei tullut yhtään mitään niin eihän meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sänky kaupoille. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyvästellä periaate ettei meillä lapsi nuku meidän vieressä. Se periaate heitettiin ihan suoraan romukoppaan. Pidettiinhän siitä kuitenkin kiinni tähän asti ihan hyvin. 

Ajatuksena oli että Hermanni muuttaa ihan kokonaan meidän kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, niin meidän yöt meni ja menee aivan loistavasti. En tiedä mikä ahdistuskausi sillä on menossa mutta en jaksa alkaa odottelemaankaan että koska se loppuu. Jos meille kaikille se on ihan fine että kaikki nukkuu samassa sängyssä ei ole kenelläkään siihen mitään nokankoputtanista.Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Pari vuotta huonosti nukkuneena kaikki keinot on sallittuja. Kotiimme kannettettiin 180cm levyisesti pelkkää autuutta. 180cm leveä sänky antaa jokaiselle tilaa nukkua. Niin paljon tilaa että Hermanni pystyy nukkua jopa poikittain. Parisuhdepetimme on muuttunut perhepediksi ja kaiken maailman pehmoeläinten eläintarhaksi. Nykyään meidän yöt menee erittäin hyvin. Kaikki nukkuu kuin tukit. Parasta on se että kaikki saa nukkua sängyssä. Hermanni nukkuu seinän ja äitin välissä ja äiti nukkuu Hermanni ja miehen välissä. Tämä järjestely on erinomainen. Ja tätä jatkuu varmaan seuraavat 18-vuotta. Hermanni voi tuoda tähän hehtaari sänkyyn myös tulevan tyttö tai poikaystävän,kyllä tänne mahtuu! Eihän Hermannia saa enää koskaan nukkumaan omaansänkyyn kun tälle tielle on lähdetty. Tärkeimpänä pidän sitä että jokainen saa nukkua. Ja kieltämättä onhan se ihanaa herätä aamusin siihen että Hermanni mäiskäyttää märän pusun poskelle ja vetää kädestä "Äiti! Herää jo! "

Pssst. Muista tykätä myös Facebookissa ELÄMÄ ON HERKKUA!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Onko lapsellani hassu nimi?

Oltiin Hermannin kanssa uimahallin saunassa. Saunan löylyämpäri oli kuuma ja Hermanni olis tietenkin halunnut koskea siihen. Olisi halunnu kaataa koko tulikuuman vesiämpärin päällensä. "Älä Hermanni koske siihen, se on tosi kuuma." sanoin. Samassa saunassa oli kolme noin 10-12-vuotiasta tyttöä. Kuulin kun yksi näistä tytöistä kuiskutti kysyen toisen korvaan vähän liian turhan kovalla äänellä "Onks Hermanni hassu nimi?"  


Kuulin sen mutta en puuttunut enkä sanonut mitään. Olisko mun pitänyt? Entäs jos mun lapsi oliskin ollut sen ikäinen että se olis kuullut ja ymmärtänyt mitä siellä kuiskittiin. Mua vähän puristi rinnasta. Joku joskus sanoi että kiusataankohan Hermannia joskus sen nimen takia, koska Pelle Hermanni. Onko mun lapsella hassu nimi? Ajatteleeko muut lapset että Hermanni on hassu nimi? Ajatteleeko ehkä jopa jotkut aikuiset että Hermanni on hassu nimi? Tullaanko mun lasta kiusaamaan ehkä hassun nimensä takia? Olisiko pitänyt miettiä vähän tarkemmin minkä nimen lapsellensa antaa? Todella moni alussa luulikin että Hermanni on pelkkä vitsi, ei siitä oikeesti tule Hermannia. Ehkä tää saunassa oleva tyttö ei ole koskaan kuullut Hermanni nimeä. Ehkä sitten kun Hermanni menee kouluun maailmaan on putkahtanut jo enemmän Hermanni nimisiä poikia.

Mutta Hermanni on Hermanni. Hermanni on universumin siistein nimi. Hermanni on vanha suomalainen nimi, ei mikään muotinimi. Hermanni on käännös saksalaisesta nimestä Herman ja tarkoittaa taistelijaa. Hermanni on taistelija. Kaikki ketkä tuntee Hermannin ei voisi ajatellakaan että Hermannin nimi olisi mikään muu kuin Hermanni. Hän vaan on ja näyttää ihan Hermannilta. En oo koskaan itse ajatellut että Hermanni olisi hassu nimi eikä Hermannin läheisistäkään heti kun ne näki Hermannin näyttävän ihan itseltään.


Tiedättekö mitä se saunassa oleva tyttö vastasi tähän "Onks Hermanni hassu nimi?" kysymykseen? Hän vastasi EI! Ja hän oli ihan oikeassa. 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Täydellinen aamu

 Tämä tarina ei perustu tositapahtumiin

Heräät ennen kellon soittoa koska enään ei nukuta. Olet nukkunut yösi kertaakaan heräämättä ilman että kukaan on yön aikana potkinut selkään tai tunkenut sormia nenään. Kaikki ovat saaneet nukkua omissa sängyissään. Saat rauhassa nousta sängystä ihan siihen tahtiin kun itse haluat. Lapsi nukkuu, mies nukkuu. Ihana hiljaisuus. Nouset lähes äänettömästi sängystä. Laitat kahvinkeittimen tulille. Kahvin tippuessa on aikaa valmistaa aamupalaleivät juustolla, avokadolla ja paprikalla. Hyvää tummapaahto kahvia kuppiin, istut alas ja nautit aamupalasta kertaakaan nousematta tuolista. Aamupalan lomassa ehdit tutkia somen ja iltalehdet. Hiljaisuus jatkuu, vain lapsen ja miehen vaimean tuhinan voi kuulla makkarissa. Keskeytymättömän aamupalan jälkeen  saat rauhassa pestä hampaita ilman että kukaan on vaatimassa lisää hammastahnaa hammasharjalleen tai pomppii potalta edes takas lopulta tehden kakkansa eteisen matolle. Ehostautuminen sujuu muitta mutkitta ilman että kukaan seisoo vessankannen päällä yrittäen pudottaa peilikaapista kaiken mahdollisen lattialle. 


Kun itse olet täysin valmis herätät lapsen joka on heti aamusta kuin Naantalin aurinko ilman yhtään kiukkua tai itkua. Myös kylkeä kääntävä mies näyttää hymyilevän heti aamusta. Viet lapsen aamupotalle johon hän tekee aamupissat ilman sirkustemppuja ja antaa pestä hampaat ilman äidin sormien puremista poikki. Olet ollut fiksu ja etsinyt päivän vaatteet valmiiksi jo edellisenä iltana. Lapsi istuu kiltisti ilman rimpuiluja pukiessa eikä pukemisesta synny kissa hiiri leikkiä. Myös mies nousee sängystä ilman että olet käynyt tönimässä yksilöä hereille. Hän hymyilee myös. Koska aamusi on ollut hyvä ja rauhallinen olet ehtinyt laittaa puolisolle uuden tuoreen kahvin tippumaan. Päiväkotireppu on valmiina eteisessä ja kaikki tavarat takista kenkiin on omilla paikoillaan ilman että joudut ensin kääntämään koko huushollin ympäri löytääksesi mitään. Lapsi tanssii onnessaan päästessään päiväkotiin. Oikeastaan koko perhe tanssiin. Lapsi pukee itse kengät jalkaan ja jaksaa seistä tönöttää kiltisti eteisessä kun äiti levittää vielä punaa huulilleen. Keneltäkään ei valu edes hiki. Eteisessä annetaan vielä hyvän päivän pusut ja toivotukset. Astut lapsi sylissä ulos ovesta ja huomaat kuinka lämmin tuuli puhaltaa kasvoihin; Ah olit ihan unohtanut kesäloma! 

lauantai 21. lokakuuta 2017

Nettikirppistelyn tuska

Yv, av, kv, cv, kvg, jvg, EVVK! On varmaan monelle nettikirpiksellä myynneelle tai muuten vaan käyneelle varsin tuttuja lyhenteitä. Muita käytettyjä sananparsia on “Kysyn mieheltä! Kysyn naapurilta! Odota mittaan etäisyyden maasta kuuhun“ Nettikirpiksellä myyminen on tuskien taival. 


Paidasta alkaa satelemaan kysymyksiä. Minkä värinen luonnossa? Onko käytetty hajusteita? Onko koiria/kissoja/elefantteja? Saisinko kaula aukon ympärysmitan? Onko minkä kokoinen? Kuinka monella lapsella ollut käytössä? Onko ollut käytössä tytöllä vai pojalla?  Onnistuuko kuljetus hevosvankkureilla? Onnistuuko postitus kirjekyyhkyn saattelemana? Ihmettele kysymysten tulvaa aivan huulipyöreänä. Hinnoittelen vaatteet yleensä niin kunhan niistä pääsee vain eroon periaatteella. En niin että saan selvittää koko paidan historian lapsityövoimasta tähän päivään asti. Paitsi enhän minä käytä lapsityövoimalla tehtyjä lastenvaatteita. Paidalla on hintaa 1 euro. Sen voi joko ostaa tai sitten sitä ei  tarvi ostaa. Pidän itse hintaa niin alhaisena että jos paita ei olekkaan sopiva voi sen myydä vaikka 2 eurolla eteenpäin tehden itselleen voittoa. Paitaa voi käyttää myös tiskirättinä tai vaikka heittää suoraan roskiin. Pakettina vaatteita myyneenä oon sanonu ostajille suoraan että myy vaikka eteenpäin ne mistä et tykkää. 

Toinen asia mihin nettikirppareilla ja myös ihan perinteisillä kirppareilla on törmännyt on yli hinnoittelu. Pelkkä sana Molo saa vaatteet hinnan kipuamaan niin korkealle ettei lyhyen matikan lukija osaa edes sanoa sitä ääneen. Hintaa on vaikka vaate näyttäisi siltä että se päällä on taisteltu leijonia vastaan. Ei haittaa se on jonkun merkkinen. Yli hinnoittelua näkee myös ihan normaaleissa markettivaatteissa. Esim HM, Lindex, prisma, sittari ym. Eri lukunsa on Newbie vaatteet jotka saattavat hinnoiltaan olla Popin ja Molon mitoissa koska onhan ne niin ihania ihanissa pastellisävyissä. Kun kirpparilla perus henkkamaukka housut maksaa 3e ja uutena kaupasta ne maksaa 4 euroa, kumman ostat? Niimpä niin. Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa! Nettikirpparilla kun vaate on löytänyt omistajansa alkaa aikataulujen sovittelu. Yleensä aikatauluja on aivan mahdoton saada yksiin. Seuraava viikko menee seuraavanlaisessa vuoropuhelussa. 

Sopisiko haku tänään?
Joo sopii. Sopiiko klo 17?
Se ei kyllä käy. Käykö huomenna?
Huomenna mulle ei kyllä sovi.

Koskaan ei ole sopiva aika. Jos aikataulut saadaankin sopimaan tulee paidan hakia yleensä ainakin 15 minuuttia sovitusta ajassa myöhässä. Tai hän ei tulekaan eikä vastaa enää viesteihin. Tai sitten hän saattaa tullakin 2 tuntia myöhässä. Ja kun haku hommiin on vielä laitettu mies joka ei oikeastaan edes tiedä mitä on tulossa hakemaan ja mitä haettu tuote maksaa.
Mies ottaa yleensä mutisematta ja kyselemättä tuotteen vastaan ja lähtee.

Tavallisella kirppisellä tälläistä ongelmaa ei esiinny. Tavarat jätetään loossiin ja ostaja ehdokkaat voivat hypistellä vaatteita kaikessa rauhassa mittailen kaula aukkoja. Ostaja voi myös itse päättää kellonajan vaatteen ostolle ilman myyjän ja ostajan välistä eipäsjuupas aikataulu keskustelua. Toki kirpparipöydässä on taas omat maksunsa ja pöytien siivoamiset mutta koen kirpparipöydän olevan paljon mutkattomampi vaihtoehto nettikirpistelyyn verrattuna.

Mikä kirppistely muoto on sinusta kaikista kätevin?