Mamma,mamelukki,mamselli,äitiyspakkaus,kulta,mansikki,avopuoliso,merilehmä ja hetkenä minä hyvänsä pienen pojan äiti eli minä. Tai ainakin toivon että se on pieni ja tuleva isä toivoo että se on se joka ultrassa luvattu poika,oonkin pelotellu että jos se onkin ollu napanuora mikä siellä on aina vaan näkynyt eikä vehje.
Tähän perheeseen kuuluu myös siis mun puoliso,mies,ihana ja tuleva maailman paras mahdollinen isi, Max. Joka odottaa kädet hikoillen tulevan Zlatanin syntymistä ja hetkeä kun saa näyttää vauvalle ensimmäisen valioliiga pelin. Täällä on siis aikalailla annettu vapaat kädet lapsen valita tulevaisuuden harrastus. Not.
Meidän elämään kuuluu myös malttamattomana odottavat meidän vanhemmat eli vauvan isovanhemmat. Tulee varmasti olemaan korvaamaton apu.
Asutaan lahessa niin kun jokainen kunnon ja alkuperäinen lahtelainen sanois, keskustassa pienessä puukerrostalossa jossa on niin ohuet seinät ja lattiat että voin kuulla naapurin uniapneasta johtuvat hengityskatkot. Kaks huonetta,keittiö ja pari pystyuunia. Hyvä ja super rauhallinen paikka asua kaikesta huolimatta. Lähellä kaikki mitä lapsiperhe tarvii,leikkipuistoja,metsää,uimahalli,pari päiväkotia,yksityinen lääkäriasema ja aa-kerho.
Odotellaan siis esikoista. 39 raskausviikko alkaa olla lopuillaan. Ei auta kun odotella supistuksia ja vesien menoa. Olo alkaa olla todella valas, naama pulla ja kropassa niin paljon nestettä että kohta varmaan alkaa tihkumaan ihon läpi. Tulevan isin vointi oikein hyvä!
Täytyy alkaa valmistautua firman pikkujouluihin. Ah,ihanaa nähdä ihmisiä! Muuten tää loppu odotus menee aikalailla neljän seinän sisällä kotona kun liikkuminen alkaa olla hankalaa. Tuntuu ku keilapallo painais jalkojen välissä eikä koskaan tiedä koska se päättää tulla ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti