torstai 28. tammikuuta 2016

Paska äiti?

Ajoittain tulee fiilis että voi luoja kun voin ollakki huono äiti. Aijon nyt paljastaa kuinka paska äiti mä oikeastaan olenkaan. 


A) En täysimetä. Vauva ei koko ajan roiku tissillä. Voi olla päiviä että se ei oo ollenkaan tissillä. Pumppaan maitoa lypsykoneella suoraan pulloon ja juotan pullosta tai isi juottaa. Meillä on käytössä myös äidinmaidonvastike. Aivan järkyttävän kamalaa sen käyttäminen on kyllä maailman suurin synti ja siitä oon saanu kuullakkin. Kamala äiti, en nukuta vauvaa tissi suussa vaan laitan tutin ja otan syliin ja sihisen korvaan ja meidän vauva jopa nukahtaa siihen maha täynnä nannia! Ehkä se on synnärin vika kun siitä jankattiin ja oikeen hiillostettiin koko ajan vaikka pari ekaa päivää sektion jälkeen hyvä että olin elossa ja ne kaikki tippaletkut kädessä ku neula pistää johonki hermoon olis mieli tehny huutaa että imettäkää ite. Kiitos traumoista! Odotan malttamattomana ja huonona äitinä sitä hetkeä kun saadaan alkaa maistelemaan kunnon ruokaa. Vaikka vauvaa pitäis ruokkia maidolla ylä asteelle asti,siitä voi sujuvasti siirtyä äitin tissiltä tyttöystävän tissille. Meillä aletaan kohta pikku hiljaa totuttelemaan Etelä Euroopan makuihin. 

B) Saatanallinen perhepeti. Missä ei oikeesti kukaan voi nukkua hyvin? Meijän perhepeti on 120cm jossa ei meijän vauva nuku. Meijän vauva nukkuu pinnasängyssä,vaunuissa,sitterissä,äitiyspakkauslaatikossa tai sohvalla. Milloin missäkin,mihin nyt sattuu pää kallistumaan. Mä en itse pysty nukkua vauva kainalossa koska sen jokainen potku osuu mun sektiohaavaan ja oon muutenkin varma että se vielä tukehtuu mun alle. Ollaan kummatkin tyytyväisiä kun kumpikaan ei häiritse toista. Ja sen pienen hetken kun saan joskus nukkua haluun nukkua edes jotenkin hyvin just sellassessa asennossa kun haluan. Enkä rautakanki perseessä,liikkumatta ettei vauva herää. Me halitaan sitten päivällä ja toki päiväunia nukutaan sitten sylikkäin. Vauva sylissä ja äiti nukkuu istuen tai ehkä jopa seisten. Meijän sänky on parisuhde peti. 

Ja kaikista pahin: VÄSYMYS! Miten huono äiti olo siitä tuleekaan kun jotkut hoitaa vauvan ja viis lasta siinä sivussa,leipoo voisilmäpullia kun toisella kädellä tekee koko kortelille makaronilaatikon,siivoo,imuroi,pesee pyykit ja siihen päälle jaksaa vielä hymyillä. Ja mulla on vaan tää yks ja mä oon väsyny? Kyllähän nyt yhen kanssa pitäis jaksaa. Vai pitääkö? Enkö saa sanoa että väsyttää koska mulla on vaan tää yks? Kuka määrittelee sen millon saa olla väsyny? Eihän hyvät äitit oo väsyneitä. 

Raskauden jälkeisestä kropastakaan ei saa olla surullinen koska itseppähän olen lapseni halunnu. Mutta kroppa aihe ansaitsee ihan oman tekstinsä.
Ollaan myös suunniteltu vauvan kanssa lähtöä ulkomaille. Mitä se vauva siitä ulkomaan reissusta saa? No ei mitään! Mutta onhan se nyt isin ja äiti paljon kivempi kuunnella itkuhuutoraivoa ku aurinko paistaa ja banjot soi.

 10 vuoden päästä voin tulla  kertomaan kuinka tää kaikki on vaikuttanut meijän lapseen. Minkälainen siitä tulee kaiken tän jälkeen? Ehkä maailmaa kiertävä Teri Niitti joka katkeruuksissaan vastustaa rinnanlutkutusta. Tai äitin pullamössö poika joka vielä 18-vuotiaana haluaa istua äitin sylissä koska jo vauvana joutui nukkumaan omassa sängyssä. Tai sitten vaan omatoiminen,sosiaalinen ja henkisesti tasapainossa oleva hampaat vilkkuen hymyilevä kikkara pää. Jokainen kasvattakoon oman lapsensa just niinku haluaa; tissillä,pullolla,sängyssä,lattialla,sisällä,ulkona.






Täytyy jatkaa tässä huonona äitinä oloa,tuijottaa seinää ja pysyä hengissä. Ajattelin antaa vauvan tänään mummolaan hoitoon. Meen istumaan vaikka vesisateeseen ja hengitä sisään ja ulos . Ps. Vauva olet maailman rakkain.

Ps. Meillä oli yks päivä eri pari sukat jalassa.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Hyvää 1kk synttäriä vauva!

Tänään vauva täyttää jo kuukauden. Aika menee tosi nopeesti tai siltä ainakin tuntuu. Pää lyö ihan tyhjää. Tää kuukausia kestäny väsymys ottaa ihan suht koville.  Eikä loppua näy. Huh! Paitsi että oon huomannu että jos saan nukkua edes 3h putkeen niin oon jo aika pirteä ja sitten kun juo tukka pystyyn kahvia pari kuppia niin kyllä se väsymys siitä pikku hiljaa alkaa kaikkoamaan. Joku fiksu vois kehittää kahvin joka kattaa koko päivän vitamiini ja hivenaine tarpeen,täyttää vatsan,piristää ja antaa super voimia.
Mä en edes tiedä mitä mä kirjotan koska älykkyys osamäärä on laskenu lähelle nollaa. Päässä pyörii vaan kakka,maito,itku ja huuto. 


No mitäs meijän vauvalle kuuluu. Jos siltä itseltään kysyttäisiin vastaukset olis ä-ä-ää tai ööö.. Ota siitä nyt sitten selvää. Ruokaa menee niin paljon että oon jo harkinnu että alan tarjoamaan kohta tolle vauvalle perunaa. Se kyllä varmaan söis vaikka hevosen jos vaan tarjois. Taitaa ottaa kaiken takas mitä jäi mahassa kasvamatta. Yöllä nukutaan ainakin viis minuuttia kerralla jos oikein hyvä tuuri iskee saattaa hirsien vetäminen kestää putkeen jopa kolme tuntia. Joskus oon ihan varma että tää haluaa ärsyttää ihan tahallaan. Näyttää ja kuulostaa siltä että on niin syvässä unessa että vaikka pommi räjähtäis ei varmasti heräis mutta auta armias kun saan hyvän asennon sängyltä/sohvalta/vessanpöntöltä niin silloin se huuto alkaa. Mutta koska mäkin oon vaan ihminen vaikka olenkin äiti munkin on pakko käydä vessassa myös kakkoshädällä mistä ei niin vaan salamana lähdetäkkään hyssyttelemään huutavaa vauvaa. Silloin mun pakko laittaa hana päälle etten kuule sitä ikkunoita särkevää huutoa koska se tuntuu aika pahalta. Parempi vaihtoehto ettei ota mitään mukavaa asentoa käsi vaan poskea vasten ja pieni koomaan vaipuminen piristää jo kehoa ja mieltä. Niska on yhtä vahva kun Jari Bull Mentulalla ehkä vähän jopa vahvempi. Kova yritys jo kiemurrella mahalleen ja oon varma että tässä lähiaikoina toi hyypiö kävelee mua keittiössä vastaan kun se on jo niin jäntevä. Herra omistaa myös maailman isoimmat silmät jotka on iltasin pyöreenä ku peura auton etuvaloissa. 

Tää mamma oli tänään lähössä neuvolaan mutta onneks tajusin tarkistaa sen päivän eikä se todellakaan ollu tänään vaan viikon päästä. Jos en olis tarkastanu siellä me oltais ihan idioottina vaan istuttu. Mutta kaipa siellä joka päivä joku vähän nukkunu ja järkensä menettäny äiti istuu ja elää ihan eri päivässä kun muu maailma. Nytkin tyhmänä kirjotan tätä vaikka olis hyvää aikaa laittaa ite silmät kiinni,siivota,imuroida,laittaa pyykkiä,asetella tavaroita mutta tiiättekö että aina ei vaan jaksa. Joskus vaan tuijottaa tyhjyyteen ja päässä apina hakkaa lautasia yhteen.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

On se söpö..kun se nukkuu..

Huh. Vauva arki. Ei oo helppoa. Eikä myöskään tylsää. Yks toikkosta kylläkin mutta eipä ihan hirveesti tuu kelloa vilkuiltua. Päivät menee itseasiassa aika nopeesti. Syödään,nukutaan,itketään, väännetään turun sinappia ja viihdytetään milloin milläkin ihhahhaan ja tuiki tuiki tähtösen yhdistelmällä. Ja sama rumba alusta noin joka kolmas tunti oli sitten yö tai päivä,ei niitä oikeen erota toisistaan.  Kuulostaa aika ihanalta.. Huh...  Prioriteettit on elämässä vähän muuttunu. Kylläpä tulee hyvä mieli puklauksesta,röyhtäsystä ja vatsan toiminnasta. Kyllä täällä oltiin ku lottovoitto saaneita kun vauva huus mahaan koko päivän ja sitten illalla tärähti vaippaan sellasset casablancat että isi ja äiti heitti yläfemmat ja tanssi voiton tanssit päälle. Maxikin sano ettei oo koskaan ollu niin onnellinen kakasta. Ihan uskomattomista asioista sitä nykyään tuleekin onnelliseks.
En edes muista koska olisin nukkunu kokonaista yötä putkeen. Raskausaikakin meni yöt jääkaapilla tai vessassa juosten. Mutta siihen tottuu. 3 tuntia yhtä jaksoista unta riittää jo täyttämään tarpeellisen unen määrän. Pieni muotoinen väsymys ja mylläävät hormoonit ei kyllä ihan sovi yhteen. Voi naurattaa ja itkettää samaan aikaan. Pieni muotoista baby bluesia havaittavissa.
Tavaroita on siellä täällä kun ei niitä aina kerkee viedä takas omille paikoilleen. Meijän maalaisromanttinen sisustus on vaihtunu tyyliin hallittukaaos. Kakkavaippa keittiön pöydällä on ihan ok. Äitin hajuvesi on merkiltään "Herkun puklu ja paska". Sellasta se vauva arki on. 

Oon kerenny tässä jo käymään uuden mutkan sairaalassa kun viime lauantaina yhtäkkiä nous vaan kuume. Meinasin jo että otan vaan buranan että kyllä se siitä mut joku viisas ääni sano mun pään sisällä että kannattaa käydä näytillä. No tulehdusarvot oli taas noussu ja olin pari yötä antibiootti tipassa. Vauva oli kotona isin ja mummin kanssa. Oli kyllä maailman syyllistynein olo, ihan ku olisin tehny maailman suurimman rikoksen makaamalla sairaalassa YKSIN. Vaikka tiesin että vauvalla on tosi hyvä olla kotona. Mutta oon nyt äiti ja kuvittelen että mun pitäis nyt huolehtia ihan kaikesta vaikka vauvalla on maailman paras isi. Pitäis yrittää olla vähän enemmän relax eikä kuvitella olevansa joku super mutsi. Ehkä tääkin vaihe menee jossain vaiheessa ohi. 

Vatsa on edelleen aika kipeä ja ihan pelkkää löllöä sitä on melkein terapeuttista löllötellä. Ei paljon pysty kävellä niin ala vatsaa alkaa pakottamaan. Sama homma housujen kanssa, en tiiä koska voin pitää normaaleja housuja kun vähänkin kiristää se kostautuu illalla järkyttävänä maha kipuna. Urheilla tekis mieli mutta aika näyttää. Ilkeetä on myös se että en tunne pissahätää vasta kun muistan että en oo aikoihin käyny vessassa. 

On kyllä ollu vaikka minkälaista vastoin käymistä tässä. Mua väsyttää mutta kaikki on ton vauvan arvosta. Se on maailman paras tyyppi ikinä. On varmaan hirvee klisee ja lapsottomia vituttaa kun sanon että rakkaus omaa lasta kohtaan on maailman suurin rakkaus ikinä.