En oo nukkunu vuoteen.

Hermanni on nukkunu nyt 3 tuntia. Mä en yhtään. En vaan saa unta vaikka oon niin väsyny etten tiedä miten päin olisin.

Kohta tulee vuos siitä kun raskaustesti näytti plussaa. Sen plussan jälkeen en oo nukkunu yhtäkään yötä ilman heräämistä. On herätty oksentamaan,on herätty ties minkälaisiin kipuihin,närästykseen, jatkuvaan pissahätään ja vikat raskaus kuukaudetkin pelotti niin paljon että ei se uni vaan millään ottanu tullakseen. Ja raskauden jälkeen on heräiltykkin sitten sitäkin enemmän.

Miltä se sitten tuntuu? Ei yhtään miltään. Sitä elää vaan aamusta iltaan. Aamulla toivoo että olis jo ilta ja illalla toivoo että olis jo aamu. Sitä vaan elää ajattelematta yhtään mitään muuta kuin että pysyis hengissä ja että Hermanni pysyis hengissä. Välillä tuntuu että ei jaksa edes suuta avata. Aivot ei osaa enään edes muodostaa lauseita. Koko päivä menee vaan ihan rutiinilla.

Ennen lasta sitä odotti viikonloppua koska silloin ties että silloin saa nukkua niin pitkään ja hartaasti kun haluaa. Nyt sitä ilta toisensa jälkeen käy nukkumaan  ja takaraivossa naksuttaa että kohta pitää taas herätä ja sen heräämisen jälkeen pitää taas herätä. Nuku silloin kun vauva nukkuu on maailman paskin neuvo ikinä. Ei se uni vaan tule silleen sormia napsauttamalla. Tai jos kerkee mennä makuuasentoon vauva kyllä aistii sen kuudennella aistillaan.

Mutta sitä tää on vauva arki. Oikee mammaloma,pelkkää ihanaa kotona makaamista. Iso PYH! Ihan varmasti rankinta aikaa mun elämässä tähän mennessä.