Kaksplus.fi

perjantai 27. toukokuuta 2016

Mä osaan juosta!

Koska kohta alkaa olla jo 6kk Herkullisen tulosta oon uskaltautu juoksemaan. Kohtu ei ehkä enään tipu soratielle. Ja niveletkin pysyy omilla paikoillaan. Paitsi että eihän Hermanni sitä kautta edes tullu. Oon käyny nyt ensimmäistä kertaa juoksemassa ihan pikku pätkiä vaan välillä kävelen ja välillä juoksen. Kun on päässy juokseminen makuun tekis mieli juosta koko ajan. Se on ihanaa! Varsinki ku sataa vettä naamalle ja sade tuoksuu ja Hermanni rääkyy rattaissa. 


Mutta se tunne kun pystyy juosta ekaa kertaa yli vuoteen! Ilman minkäänlaista oksennus refleksiä tai jäätävää kipua jossain päin kehoa. Edelleen vihloo ihan vähän nivusia, haavaalue kipeytyy lenkin jälkeen ja kiinnikkeitä ikävästi vetää mut se ei tunnu enää missään. Ihan ku olis oppinu uudestaan juoksemaan, ihan uskomaton tunne. Tekis mieli jokaiselle vastaantulijalle ilmottaa hei huomaatko mä juoksen! Ottaa sitä hartioista kiinni ja ravistella ja huutaa MÄ JUOKSEN! Melkein vois tirauttaa pari kyyneltä.

Uudet juoksukengät myös vetää magneetinlailla soratielle.


torstai 19. toukokuuta 2016

Niin suuri rakkaus.

Välillä kun katon Hermannia niin mut valtaa niin suuri rakkauden tunne että sillä rakkaudella ei oo määrää. Se tunne on niin suuri että se menee ihan yli ymmärryksen. Siihen tunteeseen ei riitä sanat. Se lähtee varpaista ja menee aina hiustuppeen asti. Tuntuu että sydän on niin täynnä rakkautta että se räjähtää,hengitys salpaantuu ja syke nousee. Täytyy vaan ottaa se pikku ihminen syliin ja antaa sille pusu konekiväärillä tziljoona pusuja eikä sekään riitä. Tekis mieli rutistaa sitä oikein kovaa ja haukata sen poskesta palanen. Tuijottaa kun se nukkuu ja itkeä krokotiilin kyyneleitä sen takia kun rakastaa niin paljon. Keho on niin täynnä rakkautta että se rakkaus valuu kyyneleinä ulos. 



Klisee varmaan on että rakkaus omaa lasta kohtaan on maailman suurin rakkaus. Mutta niin se vaan on. Se tunne on vahvempi ku mikään. Vahvempi kun Bull Mentulan niska. Sitä rakkautta kukaan ei vie sulta pois.

Ennen Hermannia en tienny mitä on että rakastaa ehdoitta. Tulee toi lapsi tekemään mitä vaan niin ikinä ei lähde sydämmestä se pakahduttava rakkauden tunne. Ja uskon että kun Hermanni kasvaa ja aletaan yhdessä tekemään enemmän kaikkia juttuja se rakkaus vaan kasvaa en kyllä tiedä minne se voi enää kasvaa.

Rakkaus on ääretön.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Hermanni valloitti maailman...

Ja maailma valloitti Hermannin..



Oltiin ihan ensimmäisellä perhelomalla,koko perhe. Kuulostaa täydeltä helvetiltä ja all inclusive meiningillä mutta sitä ei ollu. Hermanni ensi viikolla 5kk oli ensimmäisellä ulkomaan matkallaan Kroatiassa.

Me tykätään matkustaa eikä luovuta siitä vaikka vauva meille tulikin. Matkat täytyy vaan suunnitella vähän erillailla kun ennen. Täytyy ottaa huomioon myös se pikku ihminen. Ei se pikku ihminen estä ketään matkustelemasta päinvastoin on niin huippua näyttää tolle pienelle ihmiselle maailmaa. Että täällä maailmassa on muutakin. Voi olla että näin 5kk iässä se ei vielä mitään siitä tajua mutta ainakin se vaistoaa sen että nyt isi ja äiti on lomalla, nyt on rento fiilis ja kaikki on ihanaa. Hermanni ei oo koskaan ollu niin hyvällä tuulella kun tuolla reissussa. Vauvat aistii niin sillä seittemännellä aistillaan sen stressin ja väsymyksen tässä tasasen tappavassa arjessa että arjesta irtautuminen tekee vauvallekkin hyvää samoin äitille, isille, kummille ja kummin kaimalle.Salla kummi itseasiassa onkin maailman vallotusta puuhissa jossain päin maailmaa. Hermanni on ollu koko pienen elämänsä aika ilta itkunen vauva ja olin jo maalannu maailman suurimmat pirut seinille ettei tosta reissusta voi tulla yhtään mitään. Pelkkää huutoa aamusta iltaan. Muutenkin ihan rätti väsyneenä ajattelin että toi reissu olis ollu vaan yks stressin aihe lisää mutta kuinkas kävikään.

Lennot pelotti. Istumista paikoillaan pienessä tilassa varma huutoraivo mutta ei, ei sitäkään. Herran ilmekkään ei värähtäny ku noustiin tai laskeuduttiin mitä nyt vähä piti kuuluttaa kaikille että paikalla ollaan. Muuten lento meni ihan Zzzzz.. Kiitos skybaby! Linkki : Vauvan matkapatja Ja puuduttavat korvatipat jota laitettiin ennen koneeseen menoa. En tiedä oliko niistä oikeesti mitään hyötyä.
Tää loma oli tähän astisista yhteisistä hetkistä ehdottomasti paras. Siellä vaan se kaikki arki stressi hävis ku tuhka tuuleen ja pieru saharaan. Ei tarvi miettiä seuraavan päivän ruokaa eikä kuka siivoaa tai pesee pyykkiä. Oli lämmintä niin lämmintä että mamman nenä paloi. Aurinko paisto ja linnut laulo. Aamu alko aamupalalla omalla terassilla ja illallisella missä milloinkin, katto terassilla auringonlaskua katsellessa. Se oli laatu aikaa meille perheenä koska kukaan ei voinu sieltä karkuunkaan lähteä.  Sellassestahan nauttii kaikki jopa Hermanni.


Meillä oli aina kova yritys nukuttaa Hermanni kun lähettiin ulos syömään rullattiin rattaitten kanssa edes ja takas mutta kuinka arvata saattaakin sehän heräs ku nakutettu ennen ku ehti edes ruokalistan käteen ottamaan. Siinä me sitten vuorotellen syötiin ja toinen viihdytti Hermannia. Eihän se herra suostunu rattaissa olemaan illallisen aikana, piti päästä seurustelemaan. No Hermanni oli ihan tyytyväinen mitä se ei koskaan täällä Suomessa oo ollu. Herranjestas jos vahingossakaan pysähty mihinkään silloin oli piru irti.
Oli myös niinkin hyviä hetkiä että Hermanni nukku varjossa rattaissa ja me saatiin ottaa ihan rauhassa aurinkoa ja olla hiljaa ja nauttia kuka mistäkin. Isi olutta ja äiti sai maata silmät kiinni.


Kroatia,Dubrovnik on aivan ihana paikka. Turkoosin kirkasta vettä, mielettömiä maisemia ja hyvää ruokaa varsinkin kakkuja ja JUUSTOJA! Niitä tuli kotiinkin jonkun verran. Ja kun kesäsesonki ei ollut vielä ihan täydessä vauhdissa niin turistejakaan ei ihan kamalasti ollu.
Erityisesti mä pidän siitä kuinka noissa etelän maissa suhtaudutaan lapsiin. Menit minne vaan niin aina joku alko höpöttää vauvalle. Ne tosta noin vaan tulee koskemaan vauvaan mikä mua ei  yhtään haittaa. Eräs tarjoiliakin vetäs tutin Hermannin suusta ja olin varma että nyt tulee huuto mutta ei. Kukaan ei kato oudosti jos vauva vähän kiekasee. Vauvan kanssa voi hyvin ottaa lasillisen ja istua iltaa vaikka kello olis yli pikku kakkosen, kukaan ei oo tekemässä lastensuojelu ilmotusta. On ihan ok mennä vauvan kanssa ravintolaan syömään. Lapset on tervetulleita toisin ku Suomessa. Suomessa lasten täytyy olla hiljaa ja näkymättömiä ettei kenenkään hyvä sisäinen harmonia häiriinny.

En kokenut että vauva olis yhtään mitenkään haitannu meijän lomaa tai vaikeuttanu sitä. Ehkä se auringon palvominen vähän jäi mutta kyllä sitäkin saatiin kun kärrättiin kärryillä koko päivä ulkona. Meillä oli mukana jauhe nannia jota sitten vaan sekottettiin pulloveteen. Se oli helppo ottaa myös mukaan kun hotellin ovesta lähettiin pihalle. Ja koska Hermanni ei vielä kiinteitäkään ihan ämpäri tolkulla syö niin ne otettiin mukaan Suomesta. Olis niitä siellä kaupassa kyllä ollu. Samaa Hippiä kun Suomessa.


Tää ikä oli ehdottomasti hyvä ikä alottaa reissaaminen. Tarpeeks iso poika että ei tarvi vauva asennossa kanniskella vaan voi jo sylissä istua tönöttää. Yö unetki menee enää kahdella heräämisellä. Hermannilla oli onnenpäivät kun sai koko loman nukkua äitin ja isin välissä X asennossa ja potkia naamaan. Onneks kotona Hermannilla on oma sänky.
Koska tää loma meni niin nappiin kun loma vaan voi mennä voidaan hyvillä mielin jatkaa maailman vallotusta Hermannin kanssa. Ehkä seuraavana kohteena on Islanti ja kuumat lähteet.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Hermanni goes lomalle!

Huomenna se koittaa nimittäin loma loma loma. Lomamatka Kroatiaan,Hermannin ensimmäinen sellainen. Ja niin myös äitin. Hermanni on kokenut matkustaja. On käyty jo Forssassa, junalla Tampereella ja Masi Majavan trimmaus matkalla Heinolassa.

Hermanni vähän fiilisteli uv uikkarilla.
Ja harjoitteli oikea oppista auringon otto asentoa.

Ei mitään hajua mitä pitää ottaa mukaan. On uimavaippaa,uv uikkaria. On uimarengasta ja matkarattaita. On kantoreppua ja puudutus tippoja korviin. Selvitäänkö jauhe nannilla ja onko Hermannille vaatteita tarpeeks. Onko siellä sitten kylmä vai kuuma. Puhaltaako merituuli vai paahtaako aurinko. Mitä unohtuu kotiin sen voi aina ostaa periltä.  Eletään hyvin jänniä aikoja. Pelottavinta on tietysti lentokone matka. Kanssa matkustajat on valmiita vetämään kurkut auki jos Hermanni huutaa koko lennon. Onneks se ei nyt kestä kun sen 3h. Nyt me ollaan se ärsyttävä perhe kenen vauva karjuu koko matkan se mitä mä aina itse olen vihannut. Mutta ei vielä heitetä pyyhettä kehään. Sehän voi mennä ihan hyvinkin. Jää nähtäväksi onko tämä meijän perheen ensimmäinen ja viimeinen matka vai alku maailman vallotukselle.