Kaksplus.fi

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Unikoulu

Kävin juttelemassa Hermannin nukkumisesta unikouluttajalla. Mikä helvetin ammatti edes on unikouluttaja? Miten mä voin opiskella unikouluttajaksi? Mutta  Luojan lykky että tollassilla ammattinimekkäillä varustettuja tätejä on olemassa. En tiedä sainko sieltä oikeestaan mitään uutta maailmaa mullistavaa vinkkiä kun kuitenkin mun googletetuimmat lauseet on "vauvan unikoulu" "miten saada vauva nukkumaan?" "olenko tulossa hulluksi?" Ehkä sieltä sai jonkinlaista henkistä tsemppausta kotona suoritettavaan unikouluun. Kaiken A JA O on tietenkin se maailman kuulu tassutellu ja itkun laadun kuunteleminen. Kuulostaa kamalan yksinkertaselta mutta kuoleman väsyneenä kiukkusen vauvan tassutellu on yhtä helvettiä. Tai se että kuuntelee sitä ininää keskellä synkintä yötä 5min ja vasta sitten menee asettamaan sen tutin. 5 minuuttia tuntuu ihan ikuisuudelta. Kun koko homman sais hoidettua pienellä maito tilkalla. Mutta siihen mä en enää rupee. Olen kovalla työllä ja tuskalla taistellu läpi mustan kiven siihen että meillä syödään vaan kerran yössä. Periaatteessa tiedän kaiken mahdollisen ja mahdottoman miten sitä unikoulua kotona pitäis toteuttaa mutta riittääkö voimat? 



Hermanni siirretään nukkumaa toiseen huoneeseen. Pois meijän vierestä. Aistii kuulemma äidin. Miksi se ei voi aistia sitä että äiti tarvitsee myös unta pysyäkseen tolpillaan? Hermannille tulee oma uninurkka. Oon sisustanut sen jo valmiiksi omassa pienessä mielessäni. Kaikki täytyy kokeilla että nää meijän yöt vähän rauhottuis. Ja jos mikään ei toimi niin meillä on paikka jo Babybluesin unirytmityksessä. Moni vanhankansan ihminen on varmasti sitä vastaan mutta ei se ole enään sitä että vauva huudatetaan uneen. Huudatetaan niin kauan että taju lähtee kankaalle. Idea on se että vanhemmat käy laittamassa vauva nukkumaan alan ammattilaiset hoitaa yön ja äiti ja isi on aamulla jo vastassa kun vauva herää. Mä alan olemaan näihin rikkinäisiin öihin niin kypsä että oon valmis tekemään mitä vaan. Kohta pitää töihinkin palata. Sitä ennen olis ihan kiva nukkua edes vähän.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Vauvojen logiikka.

On tullut tässä viimeisen 7kk aikana huomattua että vauvat on vähän tyhmiä otuksia. Söpöjä mutta ilman minkäänlaista logiikkaa.

Kun vauvaa nukuttaa ja väsyttää. Silmät ei enään millään pysy auki. On aika mennä sänkyyn nukkumaan. Ei! Väärin! Ensimmäiset 30 minuuttia vauva taistelee unta vastaan. Kääntyy konttaa heittelee unilelut huitsin nevadaan heijaa itseään konttaus asennossa ees ja taas! Oi miksi oi miksi? Eikö olisi helpompiakin tapoja käydä nukkumaan kun älytön venkulointi ja huutoitku raivarit. Eikö olisi helpompi pitää se tutti suussa eikä joka 3 sekunti tiputtaa se ja aloittaa huuto. Jos tutti auttaa miksi se pitää sylkästä pois? Miksi ei voida vaan maata hiljaa liikkumatta ja antaa unen tulla?

Tässä hän on taistellut itseänsä uneen.

On nälkä. Maha murisee leijonan lailla. On aika asettua syöttötuoliin ja laittaa lappu kaulaan. Pelkkä syöttötuoliin asettaminen saa vauvan itkuraivareihin tilannetta ei helpota ruokalappu joka on melkein mahdoton laittaa huitovalle ja huutavalle ihmisen alulle. Onneksi äiti on ninja ja saa kuin saakin lapun laitettua. Nälkä kasvaa huutaessa. Lusikka suuhun josta 84% valutetaan toisesta suun pielestä ulos. Kaksi lusikallista ruokaa saatu suuhun jonka jälkeen vauva pistää suun tiukasti suppuun. Eikä avaa. Ei auta isin eikä naapurin Pertin Ferrarit. Vauva tiputtaa oman pikku lusikkansa tuhannetta kertaa lattialle sinne missä on myös ne noin 100 tiputettua kurkun palastakin. On helpompi aina antaa uus kurkku kun koko ajan selkä kyyryssä kyykkiä pöydän alla.

Tässä hän taistelee ruokaa vastaa. Hermanni 1 - Ruoka 0.

Ulos ihanaa! Siitä vauva tykkää. Ihanasta raittiista ulkoilmasta. Vauvan mielestä paras ratkaisu olisi lähteä ilman rihman kiertämää niin äidistäkin mutta ei auta vauva on puettava!  Vauva huutaa potkii huitoo kääntyy huitoo potkii huutaa ja kääntyy toiseen suuntaan. Tästä taistelusta ei puutu enään kun taistelukehä ympäriltä ja Rocky Balboa musiikki taustalta. Kun vauva on saatu puettua on kaikilla jo hiki. Naapurilla tuskan hiki. Ulkoilu on vauvasta niin mukavaa. Kesä on äideistä mukavaa aikaa, taistelua on niin paljon vähemmän. Lämpimällä voi mennä vaikka pelkkä vaippa vilkkuen. Paitsi Suomen kesä on aina Suomen kesä.

Kaikki tekeminen on vauvojen mielestä mukavaa mutta ensin vauvojen logiikkaa käyttäen on parempi vetää ihan vaan varmuuden vuoksi itkuraivarit. Ihan vaan koska niin se vaan menee.

Miettikää nyt jos aikuinen ihminen nukkumaan mennessä heittäis peitot ja tyynyt ikkunasta huutais suoraa huutoa ja nukahtais. Kuulostaa vähän humalaisen ihmisen toiminnalta.
Tai kamalassa kiukku nälässä heittäis ruuat päin seinää.