Hermanni on jo 8kk. Ylikin en vaan oo ehtiny kirjottaa mitään tästä välietapista kun on ollu koko ajan niin kamala kiire. Kiire minne? No esim kasvattamaan pyllyä ja litistää vatsaa,miettiä että mitähän VHH ruokaa sitä seuraavaks söis ja kiire ettei tästä ihanasta kodista katoa tämä hallittu kaaos. Äideillä on aina kiire.
Hermanni on jo iso poika. Hermanni istuu pinkillä potallaan ja vääntää sinne jo asioita, isoja ja pieniä. Hermanni käyttää isojen poikien tarralenkkareita ja syö aikuisten puuroa iltapalaks. Hermanni lyö pään lattiaan ja nousee ylös itkemättä.
Ei siis enään mikään pikkuvauva. Pikkuvauvat kuulostaa muuten ihan possuilta joilta leikataan kaulaa katki. Mut ei siinä Hermanni kuulostaa palosireeniltä.
Hermanni on
8,3kg
71cm. Jos oikein muistan. En jaksa nostaa persettä tästä sohvalta että menisin tarkistamaan. Olen tässä. Nyt kun saan vaan olla. Hermanni nukkuu.
8,3kg
71cm. Jos oikein muistan. En jaksa nostaa persettä tästä sohvalta että menisin tarkistamaan. Olen tässä. Nyt kun saan vaan olla. Hermanni nukkuu.
Hermannia kehuttiin neuvolassa sosiaaliseksi lapseksi. Vai oliko se kehu vai kiertoilmaisu lauseelle "Lapsesi on ylivilkas!" Hermanni haluaa aina että hänet huomataan. Odotushuoneessa meijän viereen istu raskaana oleva nainen. Kun se ei ottanut Hermannia huomioon. Hermanni katto sitä ja huus ÖÖÖ! Hermanni sai huomionsa.
Neuvolalääkärille Hermanni näytti ihan kaiken minkä osaa. Taputti käsiä yhteen,konttas vasempaan ja sitten oikeaan ja pyöri ympäri. Ihan ku pieni koiranpentu. Hermanni nauraa räkätti ku lääkäri katto lampulla silmiä. Varmaan luuli että se on joku piiloleikki kun toinen silmä on piilossa. Kun Hermannilta kysyttiin "Onko isi töissä?" Väänty alahuuli rullalle ja tuli itku. Isi sana oli vähän liikaa kun Hermanni on sellanen isin poika. Kuunneltiin sydäntä ja katottiin korvat Hermanni ei päästäny inahdustakaan. Hymyili vaan! Hänhän oli kuitenkin siinä kaiken keskipisteenä ihan sama mitä siinä tehdään. Loppujen lopuks Hermanni istu jo lääkärin sylissä ja kirjas yhdessä tärkeitä tietoja.
Ai että mä olin ylpee! Mä olin tukahtua ylpeyteen kun Hermanni oli niin reipas. Se oli ihan uskomattoman reipas. Silloin iski myös tunne siitä ehkä me ollaankin osattu kasvattaa se ihan hyvin. Kun Hermanni on niin ulospäin suuntautunu ja kontaktia ottava niin ehkä sille ei jäänytkään mitään traumaa itkuisesta vauva ajasta. Siitä ajasta kun äiti ja Hermanni itki kilpaa. Ehkä siitä tuleekin tavallinen ihminen. Tavallisen epätavallinen Hermanni poika.
Neuvolalääkärille Hermanni näytti ihan kaiken minkä osaa. Taputti käsiä yhteen,konttas vasempaan ja sitten oikeaan ja pyöri ympäri. Ihan ku pieni koiranpentu. Hermanni nauraa räkätti ku lääkäri katto lampulla silmiä. Varmaan luuli että se on joku piiloleikki kun toinen silmä on piilossa. Kun Hermannilta kysyttiin "Onko isi töissä?" Väänty alahuuli rullalle ja tuli itku. Isi sana oli vähän liikaa kun Hermanni on sellanen isin poika. Kuunneltiin sydäntä ja katottiin korvat Hermanni ei päästäny inahdustakaan. Hymyili vaan! Hänhän oli kuitenkin siinä kaiken keskipisteenä ihan sama mitä siinä tehdään. Loppujen lopuks Hermanni istu jo lääkärin sylissä ja kirjas yhdessä tärkeitä tietoja.
Ai että mä olin ylpee! Mä olin tukahtua ylpeyteen kun Hermanni oli niin reipas. Se oli ihan uskomattoman reipas. Silloin iski myös tunne siitä ehkä me ollaankin osattu kasvattaa se ihan hyvin. Kun Hermanni on niin ulospäin suuntautunu ja kontaktia ottava niin ehkä sille ei jäänytkään mitään traumaa itkuisesta vauva ajasta. Siitä ajasta kun äiti ja Hermanni itki kilpaa. Ehkä siitä tuleekin tavallinen ihminen. Tavallisen epätavallinen Hermanni poika.
Mun äitiysloma loppu eilen. Tänään alko mun kesäloma. En siis enää ole äitiyslomalla. Kohta töihin. En edes enään muista mitä se on paitsi sen että se ei vissiin kamalan paljoa eroa tästä mitä kotona teen ja siellä saa juoda rauhassa kahvia ehkä ja puhua aikuisille ihmisille aikuisten juttuja. Mut täytyy varmaan perehdyttää uudestaan. Onneks mulla on aika ymmärtäväisiä työkavereita.
Jatkan lomailua ->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti