Mistä tunnet sä ystävän?

Mulla on ystävä. Ei mikä tahansa ystävä  vaan super ystävä, ystävien ystävä, Paras kaveri, parhaista parhain kaveri. Semmoinen ystävä mitä kukaan tai mikään ei voi korvata ja häntä kutsutaan  Sallaksi eli ystäväksi.

Ystävystyttiin 25 vuotta sitten. Sikistiin samaan aikaan äitiemme vatsasta, samassa talossa Lahdessa, liipolan ghetossa. Mä olin nopeampi tulin tähän maailmaan ensin sitten 4kk myöhemmin saapui hän, ystävä. Siitä lähtien siitä lähtien ollaan oltu yhtä.

Pienenä mua kutsuttiin Niinukaksi ja ystävää Nallukaksi. Oltiin Niinukka ja Nallukka. Oltiin aina pelkillä pikkareilla, hypittiin ystävän äitin vesisängyssä ja leikittiin sammakoita. Tyynyt oli lumpeenlehtiä. Ystävä oli pienenä nirso, söi pitsasta reunat ja lihapiirakan ilman sisältöä. Mä söin kaiken mitä ystävä ei suuhun pistäny. Nyttemmin hänkin on oppinut syömään kaikkea meren pohjamudasta kuusenkärkkään. Mä olin 3v ja ystävä 2v kun mentiin yhdessä ottamaan ihka ensimmäiset korvikset. Ne oli saatava.

Jouluna meillä oli aina tapana jouluaaton jälkeen leikkiä yhdessä niillä joululahjoilla mitä saatiin. Mä sain aina smurffilevyn ja barbit sitten tanssi smurffien tahtiin. Yhtenä jouluna saatiin kännykät. Tietysti samanlaiset. Käytettiin sitten saldo lähettelemällä viestejä toisillemme vaikka istuttiin samassa huoneessa.

11-vuotiaana lähettiin kaksin mun mummon luo Tornioon linkulla. Ystävää jännitti niin että hän yrjösi linja-auto aseman pihaan.

Ollaan oltu samalla ala-asteella, ylä-asteella, rippileirillä, haettiin yhdessä kymppiluokalle. Mutta mä sainkin paikan amikseen. Ei mennyt aikaakaan kun oltiin samassa amiksessa ja saman ammatin kimpussa.

Kamala hetki oli kun ystävä muutti toiseen kaupunkiin, nääsvilleen. Sekään ei tullu meijän väliin. Ystävä bussilla hurruutteli tulemaan aina viikonloppuisin kun työt vaan salli. Jonkun ajan kuluttua ystävä otti hatkat ja yhtäkkiä asuttiinkin samalla kadulla vierekkäisissä taloissa.

Meillä on hyvin pitkä yhteinen paras ystävyys historia ja tän 25 vuoden aikana on tullut muitakin ystäviä,uusia ystäviä, ystäviä ketkä ei ole ystävän ystäviä mutta koskaan kukaan ei oo tullu meidän ystävyyden väliin. Kukaan ei koskaan ole vienyt sitä korkeinta ykkös ystävän sijaa.

Me ei koskaan olla oltu riidoissa tai mykkäkoulussa toisillemme. En tiedä mikä olisi semmoinen asia mikä sais meijät sotajalalle toisiamme kohtaan?

Ärsyttää välillä kun naiset puhuu ystävistään siskona parin viikon ystävyyden jälkeen. Mutta musta välillä tuntuu että ystävä olis mun sisko. Meijän ystävyys on jotenkin yhtä itsestäänselvyys. En ikinä osais kuvitella että mun elämässä ei olis ystävää koska ystävä on aina ollu tässä. Mitä mä edes tekisin ilman ystävää?

Kun haukun itteäni läskiks ystävä ojentaa hampurilaisen. Kun mua itkettää ystävä käskee keskittyä putsaamaan autoa lumesta. Ystävälle voi laittaa viestiä keskellä yötä. Ystävän kanssa voi olla hiljaa. Ystävän kanssa jaksaa olla vaikka ei jaksais yhtään mitään. Ystävä tuo maidon kun tulee kylään. Ystävä osti joulupaidan kun en itse enää jaksanu mahan kanssa nousta.
Ystävältä tuli itku kun kerroin että odotan vauvaa. Ystävä oli niin järkyttynyt. Ystävä oli valmis lähtemään mukaan synnytykseen vaikka koko ajatus sai yrjön nousemaan kurkkuun.
Ystävä on kummitäti, meidän pienen Hermannin maailman paras kummitäti. Kummitätiys oli itsestäänselvä asia. Sitä ei edes ystävältä kysytty.

Joskus ystävyydelle käy niin että se lakkaa olemasta. Elämät lähtee ihan eri suuntiin ja polut haarautuvat. Toinen menee itään ja toinen länteen. Mun mielestä se ei ole ollut oikeaa ystävyyttä. Oikeasta ystävästä pidetään kiinni tulee kuvioihin sitten mies,perhe tai maailmanloppu.

Ystävä on rakas! 

Pitäkää kiinni ystävistä!