keskiviikko 30. marraskuuta 2016

-25kg. Onko ikävä raskaus masua?

Totta se on. Ihan totta. Kun Hermanni pulpahti maailmaan oon pudottanu 25kg! Eli aikaa siitä alkaa olemaan kohta vuosi. Kiloja mulle Hermannin odotus aikana tuli IHAN OIKEASTI 30KG! Viho viimeisessä neuvolassa kun kävin painoin 77kg ja siitä meni vielä kaks viikkoa yli ajalle. Viimisinä kuukausina tosta noin vaan pompsahti 10kg lisäpainoa. Tottakai söin kun ihra possu en sitä kiellä enkä myönnä mun kammottavaakin kammottavaan oloon. Olisin kuollu jos en olis syöny 24/7. Yölläkin jääkaapilla. Ja litra maitoa päivässä. Nainen 153cm ja 80kg. Huh. Loppu raskaudessa olisin halunnu vaan kuolla. Olin ihan vartalon vanki. Hermannin vanki. X asennossa sängyssä. Koskaan neuvolassa mulle ei valitettu että painan liikaa. Kerran vaan kontrolli käynnillä lääkäri totes että "sun naama on vähän turvonnu!" Ahaa kiva kun kerroit en itse ole huomannutkaan. Kävin sokerirasitus testissäkin kun paino vaan nousi nousemistaan mutta raskausajan diabetesta mulla ei onneks ollu. Loppu pelissä mä en oikein tiedä itsekkään missä ne kaikki 30kg on ollu koska itse Hermannihan ei syntyessään painanu melkein mitään. Saman verran olis lähteny painoa kun olis vaan pierassu. Uskon että suurin neste määrä kerty mun sormiin ja varpaisiin. Ja olin ihan varma että ne räjähtää jossain vaiheessa. 
Mun päähäni ainakin iskostu ajatus siitä että en koskaan halua kerryttää itelleni 30 liika kiloa. Kun menin istumaan en päässy siitä enään ylös. Suihkussa en nähny sheivata edes piparia tai yletty edes jalkoihin. Polvet ja lonkat vaan poksu liitoksistaan. Vähän samalla tyylillä kun barbin jalat lähtee niks naks lonkista irti. Välillä jalat vaan valahti siniseks kun kaikki 30kg paino laskimoverenkiertoa. 
Tänä päivänä en edes halua katsoa raskauskuvia koska musta ne vaan on niin ällöjä. Ja ei en pidä raskaana olevia naisia ällöinä vaan mua itseä ällötti koko minä itse. Jos joku olis silloin tullu kehumaan kuinka ihana raskaushehku vaan loistaa niin olisin tirvassu ja haistattanu paskat. Masu ikävää ei ole eikä tule! En ymmärrä miten sellanen voi edes tulla tai olla. 


Oon tässä vuoden mittaan tiputellu kiloja pikku hiljaa. Tai hiljaa ja hiljaa. Noin pari kk sitten aloin tekemään vatsatreeniä ihan kunnolla. Ja ainakin toistojen määrässä huomaa kehityksen. Hauberi on kasvanut vähän. Pylly ei oo enään niin lituska. Jalatkaan ei oo enään niin muodottomat. Löllö vatsa käy silti itsetunnon päälle. Sektioarpi kohta on tunnoton. Uskon ettei siitä kohtaa voi koskaa lähteä se pieni ylimääräinen pömppö pois koska se osa vatsassa on vaan kuolla kupsahtanut. Urheilu, kuntoilu hikitreeni ja verenmaku suussa on niin ihanaa. Miten onkaan onnellinen ja etuoikeutettu olo että voi liikkua. Haluan pitää itsestäni huolta myös ulkonäöstä vaikka olenkin äiti. Äitit voi myös näyttää hyvältä. 


Herkut kyllä nyt on TAAS alkanu maistumaan vähän liian hyvin. Syytän siitä kyllä pimeyttä ja talvena. Synkkiä iltoja ja väsymystä. Ja kaiken kukkuraks joulukin on vielä tulossa ja herkkujen määrä vaan tuplaantuu. Yritän pitää kulutuksen ja herkut plus miinus nollana. Paljon liikuntaa paljon herkkuja. Näin on ihan hyvä.. Ja ensi kesään on onneksi vaikka kuinka kauan aikaa. 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Aamut.

Katsaus lapsiperheen aamuun ja yleiseen työnjakoon. 

ISIN AAMU ;
Herää.
Makaa sängyssä.
Nouse ylös.
Valita väsymystä.
Juo kahvi.
Lue samalla päivän uutiset/some.
Mene paskalle.
Pue.

ÄIDIN AAMU ;
Herää.
Hae vauva.
Vie vauva potalle.
Harjaa samalla hampaita.
Istu samaan aikaan pöntöllä.
Vauva kaataa potan.
Siivoa.
Vauvan aamupesut.
Vaipan laitto.
Laita kahvi tippumaan.
Aamupala itselle.
Aamupala vauvalle.
Syö itse.
Syötä vauvaa samalla.
Juo kylmää kahvia.
Pese vauvan suu.
Pese oikeastaan koko vauva.
Pese vauvan ruokailu paikka.
Pese ruokalappu.
Pese itsesi.
Pue vauva.
Pue itsesi.
Meikkaa ja laittaidu.
Jos jaksat.
Yritä ehtiä töihin.
Myöhästy.

Niin,etkö sä ookkaa vielä valmis? 

Mutta yleistäminen heti SEIS! 
Meillä isi hoitaa suurimman osan Hermannin hoitoon viennistä ja tuonnista. 

Ja tänä aamuna meitä kutsuu vauvauinti ei työt eikä hoidot. Pakkasin muuten meidän kamat. 30 min lähtöön, isi nukkuu! 


torstai 24. marraskuuta 2016

Paska äitiys tuntuu nipistyksenä sydämmessä.

Joku on löytäny mun blogiin Googlen kautta hakusanalla ; PASKA ÄITI!  Huolestuttavaa ja ei niin imartelevaa että kun googleen kirjoittaa paska äiti sieltä löytää mut. Onko paska äiti siis googlettanut ohjeita paskaan äitiyteen? Miten olen paska äiti? Vai onkohan hän halunnut vinkkejä miten päästä paskasta äitiydestä eroon? Tai onko hän kenties etsinyt vertaistukea muista paskoista äideistä?

Hyvä paska äiti, olet tullut oikeaan paikkaan. Täällä on toinen paska äiti. Oikeastaan meitä paskoja äitejä on miljoonia. Mistä paska äiti fiilis tulee? Ehkä hermostuit ja huusit. Huusit lapsille, huusit miehelle huusit ehkä myös talonmiehelle. Hyvä! Se on ihan inhimillistä. Myös äitit hermostuu. Kipuhan kuolee huutamalla alastomana lattialla! Kokeile!
Ehkä paska äiti ei jaksanutkaan siivota niin että koti näyttää ikean kuvastolta. Paskaa voi olla kirjaimellisesti ihan missä vaan. Ehkä tänään et jaksanut tehdä luomu ruokaa ja iltapalaksi tattari puuroa vaan kurvasit suoraan mäkkärin drive-in kaistalle. Ja syödä mussutitte kaiken sen paskan autossa. Tänään ei myöskään ollut vauvan vaatteiden kanssa maching monday vaan sukakit oli eri paria koska aamu kiireessä et vaan niitä löytänyt. Aamu kiireessä hävitti myös itsesi ja jätit hampaat pesemättä ja haisit paskalle.
Voi olla että unohdit ukko nooan kolmannanen säkeistön kesken kaiken mukavan rallattelun ja tunsit taas paska äidin piston sydämmessä. Voin kertoa ettei ukko nooassa edes ole kolmatta säkeistöä. Pyykit on lojunnu kolmatta päivää koneessa puhtaina. Tai kolme päivää sitten ne oli puhtaita, nyt ne on homehtunut ja haisee. Samalla pyykkivuori on kasvanut niin isoksi että Veikka Gustafsson kiipesi huipulle ja iski lipun valloituksen merkiksi. 
Lopetitko imetyksen, etkö lopettanut. Annoitko tutin, etkö antanut. Paska äiti. Ehkä olit koko illan pois kotona. Isi hoiti. Isi hoitaa vielä hiton hyvin. Mutta olit silti poissa. Oikeastaan sinulla oli ihan kivaakin. Mutta olit poissa. Poissa kotona. Paska äiti. Ehkä olit itsekäs paska äiti joka halusi vaan olla rauhassa. Faktahan on se että et ole paska äiti. Tai olet, jokainen äiti ihan varmasti jossain vaiheessa on vähän paska äiti ja se on ihan normaalia. On normaalia olla välillä ihan paska. Paska äitiys tuntuu pikku nipistyksenä sydämmestä. Ja se tunne tulee ihan mitättömistä asioita niistä asioista mistä miehet ei osaa edes kuvitella että ne voi tulla. Ja silloin kun täytyy googlata paskasta äitiydestä sinulla ei ole mitään hajua siitä mitä on oikeasti olla paska äiti. Kun kullannuppusi on 14-vuotias angsti teini kirkuvan vihreillä hiuksilla hän voi sitten ihan itse vittuperkeleen saattelemana kertoa kuinka paska äiti oletkaan. Paskasta äitiydestä et pääse koskaan eroon koska olet äiti. Voimia äidit! Ja vähän isät. Kukaan ei ole täydellinen! 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Herkkukurkku 11kk!

Hermanni Hiirulainen on 11kk! Hän kävelee ja tekee äitin kanssa kyykkyjä. Kävely on vielä sen verran työn alla että koko homman voi kaataa yksi pikku sukka kävely väylällä. Jos jonnekkin täytyy päästä erityisen nopeasti eli paikkoihin mihin ei saa mennä esim vessa ja äitin ja isin makkari. Niihin on parempi ottaa neliveto päälle ja kontata, niin pääsee ehkä hitusen vielä nopeammin tuhoamaan kaiken, vetämään koko vaatekaapin lattialle, irrottamaan lattiakaivon kannen ja repimään koko helvetin vessapaperirullan tuhannen p*llun päreiks ja piilottamalla puolet vessapaperista poskiin. 



Hermanni on alkanu syömään ku työmies eikä kurkkukaan ole enää niin yökkäys herkkä. Tää äiti ei ole ennen edes leipää uskaltanu antaa koska tulehtumisriski on ollut 99,9% varma. Leipäkin siis menee nykyään ilman tukehtumista tai oksentamista. Oikeestaan kaikki menee. Avokado ruikkari on herkkua ja tuorepuurot. Tuorepuuroista kiitos menee kummitädille koska ilman sitä en olis semmossista edes kuullu. 

Tuorepuuro ;
Luonnonjukurttia
Puurohiutaleita
Marjoja tai vaikka marjasosetta
Sotkotetaan sekaisin ja annetaan olla rauhassa yön yli jääkaapissa.
Helppoa!


Myös hoito on aloitettu. Siellä menee Hermannin mittakaavan mukaan hyvin. Ruoka maistuu. Uni maistuu. Eikä itkettäkkään ihan koko päivää. Sellanen on jo oikein hyvä päivä. Herra vaikuttaa tyytyväiseltä. Ja äiti ja isi on myös tyytyväisiä hoitopaikkaan. Hermanni sanoo äiti. Ihan selvästi äiti. Tai sitten ei. Mutta kuulostaa ihan äitiltä. Tai ehkä äiti haluaa kuulla sanan äiti. Äiti kuulee mitä äiti haluaa kuulla. No ainakin se sanoo ÄPÄ! Ja sitten jotain siansaksaa päälle. Hermanni on motorisesti niin lahjakas että jos se tähän samaan syssyyn osais vielä puhuakkin alkais pikku hiljaa epäilyttää onko se edes normaali. Ei kaikkea voi oppia samaan aikaan.

68 vaatteet mahtuu vielä ihan hyvin päälle. Hermanni on niin hiirulainen, ei se ihan aliravitulta näytä mutta pieni se on. Ei lähelläkään kymmentä kiloa. Mutta ei kai sitä voi olettaakkaan että elopainoa ihan hirveästi kertyis kun ukko ei pysy sekuntiakaan paikallaan vaan sinkoilee sinne ja tänne ku sähköjänis. Mikä edes on sähköjänis? Hampaita on ylhäällä neljä ja alhaalla kolme ja puol. Yks on vielä vähän tulo vaiheessa. Ai saasta mä vihaan koko hampaitten tuloa!! Mutta onneks noi kaks alahammasta tuli samalla kertaa niin ei valvottu kun kaks viikkoa. Yks viikko toista hammasta ja toinen viikko toista! Oikee hampaiden tulo valvojaiset. Huoh!


perjantai 11. marraskuuta 2016

Ruuhkavuodet

On ollu aika hiljasta.. Ei vaan ole aikaa..

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tarkoittaa ruuhkavuodet. Ikuinen neljän ruuhka. Sitä että ei ehi ei jaksa ei kykene tekemään yhtään mitään ylimääräistä. Koko ajan tuntuu olevan kiire jonnekkin suuntaan eli töihin tai nukkumaan. Töistä kun tulee kotiin tuntuu jo niin myöhältä että turha kuvitella tekevänsä yhtään mitään paitsi tietenkin kaiken pakollisen. Täytyy pitää koti hallitussa kaaoksessa, tehä ruoka ja pestä 60 koneellista pyykkiä. Onneks en tee tätä kaikkea yksin. Hatunnosto yksinhuoltajille. Mulla on onneks mies jonka kanssa jaan tän kaiken.
Ilot ja surut. Vitutuksen ja räkätaudit. 

Hermannille on ottanu vähän koville hoidon aloitus ja yöheräily on vaan lisääntyny siihen samaan syssyyn on tulossa vielä hampaita ja eikä siinä vielä kaikki, nenästä roikkuu nenänami ja aamuyöstä yskittää. 3h unien jälkeen eiku töihin! Tekemään samaa hommaa kun kotona, hoitamaan lapsia. Äitinä sitä tietenki tuntee huonoa omaatuntoa siitä että käy töissä mutta se on pakko. Pakko se on jos aikoo käydä laittamassa ripsiä ja ostaa kaupasta avokaadoja. Paitsi jos ottaa "eron", laittaa vaan miehen postin menemään eri osoitteeseen ja vetää Kelasta ja sossusta kaikki mahdolliset tuet niin ehkä sitä sitten pärjäis kotona. Ja tiiättekö näitä on....


Hermanni on niin onnellinen hoitoon lähtijä. 


Ja koska en voi olla harrastamatta päivittäin liikuntaa täytyy sekin jotenkin ujuttaa mahtumaan kalenteriin. Sohvalla pötköttäjäks musta ei ole vaikka en olis nukkunu yöllä sekuntiakaan. Se on super nopea ja raskas hiit treeni melkein joka päivä. Joskus ei vaan oikeesti ehi sitäkään. Mut semmosia päiviä on harvoin. Syön niin paljon kuitenki herkkuja että jos en liikkuis olisin merimakkara. Töihin paluun jälkeen mun paino on onneks jatkanu laskusuhdannetta. Mulla on aktiivisuusmittari ranteessa ja joskus hölkkä vielä sängyn vieressä ennen nukkumaan menoa että saan 100% täyteen. 

Joskus iltasin ei vaan jaksa raahautua enään edes suihkuun. Ja sit haistaan paskalle. Imurointi suoritetaan salkkareitten mainoskatkolla. Sellanen pika imurointi missä ei siirretä ollenkaan mitään tavaroita vaan imuroidaan vaan sieltä missä lattia on näkyvissä.  Salkkareita ei mistään hinnasta jätetä väliin. Minä ja mies ollaan 20.30 vaaka asennossa valmiina nukkumaan.

Ulkona on kylmää ja pimeetä. Tekis mieli vaan istua sohvalla ja syödä 100kg suklaata. Trumppi on Yhdysvaltain uusi presidentti. Ja talvikengät on huonot, niissä jäätyy varpaat hetkessä.
Onneks saa suunnitella ens kesän ulkomaan matkaa. Palmut huojuu ja Hermanni hyppää pää edellä altaaseen. Se antaa toivoa tulevaan! Voimia valvottuihin öihin! Yöllä ku herään Hermannin huutoon mietin. 
"Enää puolvuotta lomaan!"