Totta se on. Ihan totta. Kun Hermanni pulpahti maailmaan oon pudottanu 25kg! Eli aikaa siitä alkaa olemaan kohta vuosi. Kiloja mulle Hermannin odotus aikana tuli IHAN OIKEASTI 30KG! Viho viimeisessä neuvolassa kun kävin painoin 77kg ja siitä meni vielä kaks viikkoa yli ajalle. Viimisinä kuukausina tosta noin vaan pompsahti 10kg lisäpainoa. Tottakai söin kun ihra possu en sitä kiellä enkä myönnä mun kammottavaakin kammottavaan oloon. Olisin kuollu jos en olis syöny 24/7. Yölläkin jääkaapilla. Ja litra maitoa päivässä. Nainen 153cm ja 80kg. Huh. Loppu raskaudessa olisin halunnu vaan kuolla. Olin ihan vartalon vanki. Hermannin vanki. X asennossa sängyssä. Koskaan neuvolassa mulle ei valitettu että painan liikaa. Kerran vaan kontrolli käynnillä lääkäri totes että "sun naama on vähän turvonnu!" Ahaa kiva kun kerroit en itse ole huomannutkaan. Kävin sokerirasitus testissäkin kun paino vaan nousi nousemistaan mutta raskausajan diabetesta mulla ei onneks ollu. Loppu pelissä mä en oikein tiedä itsekkään missä ne kaikki 30kg on ollu koska itse Hermannihan ei syntyessään painanu melkein mitään. Saman verran olis lähteny painoa kun olis vaan pierassu. Uskon että suurin neste määrä kerty mun sormiin ja varpaisiin. Ja olin ihan varma että ne räjähtää jossain vaiheessa.
Mun päähäni ainakin iskostu ajatus siitä että en koskaan halua kerryttää itelleni 30 liika kiloa. Kun menin istumaan en päässy siitä enään ylös. Suihkussa en nähny sheivata edes piparia tai yletty edes jalkoihin. Polvet ja lonkat vaan poksu liitoksistaan. Vähän samalla tyylillä kun barbin jalat lähtee niks naks lonkista irti. Välillä jalat vaan valahti siniseks kun kaikki 30kg paino laskimoverenkiertoa.
Tänä päivänä en edes halua katsoa raskauskuvia koska musta ne vaan on niin ällöjä. Ja ei en pidä raskaana olevia naisia ällöinä vaan mua itseä ällötti koko minä itse. Jos joku olis silloin tullu kehumaan kuinka ihana raskaushehku vaan loistaa niin olisin tirvassu ja haistattanu paskat. Masu ikävää ei ole eikä tule! En ymmärrä miten sellanen voi edes tulla tai olla.
Oon tässä vuoden mittaan tiputellu kiloja pikku hiljaa. Tai hiljaa ja hiljaa. Noin pari kk sitten aloin tekemään vatsatreeniä ihan kunnolla. Ja ainakin toistojen määrässä huomaa kehityksen. Hauberi on kasvanut vähän. Pylly ei oo enään niin lituska. Jalatkaan ei oo enään niin muodottomat. Löllö vatsa käy silti itsetunnon päälle. Sektioarpi kohta on tunnoton. Uskon ettei siitä kohtaa voi koskaa lähteä se pieni ylimääräinen pömppö pois koska se osa vatsassa on vaan kuolla kupsahtanut. Urheilu, kuntoilu hikitreeni ja verenmaku suussa on niin ihanaa. Miten onkaan onnellinen ja etuoikeutettu olo että voi liikkua. Haluan pitää itsestäni huolta myös ulkonäöstä vaikka olenkin äiti. Äitit voi myös näyttää hyvältä.
Herkut kyllä nyt on TAAS alkanu maistumaan vähän liian hyvin. Syytän siitä kyllä pimeyttä ja talvena. Synkkiä iltoja ja väsymystä. Ja kaiken kukkuraks joulukin on vielä tulossa ja herkkujen määrä vaan tuplaantuu. Yritän pitää kulutuksen ja herkut plus miinus nollana. Paljon liikuntaa paljon herkkuja. Näin on ihan hyvä.. Ja ensi kesään on onneksi vaikka kuinka kauan aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti