maanantai 21. marraskuuta 2016

Herkkukurkku 11kk!

Hermanni Hiirulainen on 11kk! Hän kävelee ja tekee äitin kanssa kyykkyjä. Kävely on vielä sen verran työn alla että koko homman voi kaataa yksi pikku sukka kävely väylällä. Jos jonnekkin täytyy päästä erityisen nopeasti eli paikkoihin mihin ei saa mennä esim vessa ja äitin ja isin makkari. Niihin on parempi ottaa neliveto päälle ja kontata, niin pääsee ehkä hitusen vielä nopeammin tuhoamaan kaiken, vetämään koko vaatekaapin lattialle, irrottamaan lattiakaivon kannen ja repimään koko helvetin vessapaperirullan tuhannen p*llun päreiks ja piilottamalla puolet vessapaperista poskiin. 



Hermanni on alkanu syömään ku työmies eikä kurkkukaan ole enää niin yökkäys herkkä. Tää äiti ei ole ennen edes leipää uskaltanu antaa koska tulehtumisriski on ollut 99,9% varma. Leipäkin siis menee nykyään ilman tukehtumista tai oksentamista. Oikeestaan kaikki menee. Avokado ruikkari on herkkua ja tuorepuurot. Tuorepuuroista kiitos menee kummitädille koska ilman sitä en olis semmossista edes kuullu. 

Tuorepuuro ;
Luonnonjukurttia
Puurohiutaleita
Marjoja tai vaikka marjasosetta
Sotkotetaan sekaisin ja annetaan olla rauhassa yön yli jääkaapissa.
Helppoa!


Myös hoito on aloitettu. Siellä menee Hermannin mittakaavan mukaan hyvin. Ruoka maistuu. Uni maistuu. Eikä itkettäkkään ihan koko päivää. Sellanen on jo oikein hyvä päivä. Herra vaikuttaa tyytyväiseltä. Ja äiti ja isi on myös tyytyväisiä hoitopaikkaan. Hermanni sanoo äiti. Ihan selvästi äiti. Tai sitten ei. Mutta kuulostaa ihan äitiltä. Tai ehkä äiti haluaa kuulla sanan äiti. Äiti kuulee mitä äiti haluaa kuulla. No ainakin se sanoo ÄPÄ! Ja sitten jotain siansaksaa päälle. Hermanni on motorisesti niin lahjakas että jos se tähän samaan syssyyn osais vielä puhuakkin alkais pikku hiljaa epäilyttää onko se edes normaali. Ei kaikkea voi oppia samaan aikaan.

68 vaatteet mahtuu vielä ihan hyvin päälle. Hermanni on niin hiirulainen, ei se ihan aliravitulta näytä mutta pieni se on. Ei lähelläkään kymmentä kiloa. Mutta ei kai sitä voi olettaakkaan että elopainoa ihan hirveästi kertyis kun ukko ei pysy sekuntiakaan paikallaan vaan sinkoilee sinne ja tänne ku sähköjänis. Mikä edes on sähköjänis? Hampaita on ylhäällä neljä ja alhaalla kolme ja puol. Yks on vielä vähän tulo vaiheessa. Ai saasta mä vihaan koko hampaitten tuloa!! Mutta onneks noi kaks alahammasta tuli samalla kertaa niin ei valvottu kun kaks viikkoa. Yks viikko toista hammasta ja toinen viikko toista! Oikee hampaiden tulo valvojaiset. Huoh!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti