HERMANNI KARKUTEILLÄ!

Oon puhunu niistä vaiheista. Tiedättehän ne. Meillä on alkanut vaihe kun pitää juosta hippulat vinkuen karkuun.

Niin mitkä hippulat?
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä.
Kovaa ajettaessa sitten hippulat vinkuivat.  

Hippulat vinkuen karkuun! 

Vaippan laitto -> KARKUUN!

Pukeminen -> KARKUUN!

Odota hetki kun äiti ottaa avaimen ->  KARKUUN!

Onneks on talvi eikä talvikengillä päästäkkään niin lujaa, oikeastaan talvikenkillä ei pysty kävellä ollenkaan tai niin mä ainakin luulin siihen asti kun laskin Hermanni maahan ottaakseni repusta avaimet. Ei siinä ehtiny kun selkänsä kääntää enkä edes selkää kääntänyt mutta hiirulainen oli jo 10 metrin päässä viipottamassa niillä perkeleen talvikengillä. Tulipa sekin sitte todistettua että kyllä se oikeesti pystyy niillä kävellä kunhan on tarpeeks motivaatiota matkassa. Ja kun perään huutaa "HERMANNI!" vauhti vaan kiihtyy kiihtymistään. Onneksi askel on sen verran epävakaa että nenälleen siinä loppujen lopuks mentiin ja aina mennään. Sisätiloissa kotona tulee seinät onneksi karkuun menemisen tielle. 

Toinen kiva leikki minkä hiirulainen on oppinut on tietysti piiloon meneminen. Vaatekaapin oven taakse pimeään huoneeseen. Ja taas monta kertaa huutelin Hermannia eikä mitään vastausta. Hetkellisesti luulin että se on sujahtanu postiluukusta ulos tai että se on tippunu vessanpönttöön vaan ei! Siellä se istua tönötti ja vihdoin kun sen sydän syrjälläni löysin niin hänellä oli vaan hymy korvissa ja etuhampaiden rako loisti. Onneksi aivokapasiteetti on vielä niin vaiheessa että Hermanni luulee olevansa piilossa läpinäkyvän valkoisen verhon takana. Ei kukaan huomaa. Piilopaikkojen keksiminen on vielä hyvin alkeellisella tasolla. 

Onko kukaan nähnyt Hermannia? 

Siinä sitä sitten ollaankin sydän kurkussa taas vaihteeksi kun Hermanni ekaa kertaa lähtee ensin karkuun ja sitten piiloon kaupassa tai lentokentällä. Meidän hankintalistan kärki päässä on kyllä talutusreppu. Se takaa kaikkien turvallisuuden äidin, isin, Hermannin ja kanssa eläjien. Ei tarvi kärsiä ylimääräsistä rytmihäiriöistä kun herra viipottaja pysyy siivosti narun päässä.

Onneksi vielä toistaiseksi tilanne on hallinnassa eikä tukitoimet ole tarpeellisia.