En oo koskaan ollut lihava, enkä koskaan ole joutunut tietoisesti laihduttamaan ja kyttäämään mitä suuhuni pistän. En oo koskaan ahdistunut vaa'an näkemisestä niin paljon kun nyt. En oo koskaan niin montaa kertaa ajatellut olevani lihava kuin edeltävä vuonna. Oon raskauden jälkeen käyny vaa'alla säännöllisin väliajoin valuttamassa tuskan hikipisaroita kun se paino vaan ei putoa. Se ei putoa millään ilveellä. Oon ollu monia kuukausia käymättä puntarilla. Oon kiertänyt kaikkia vaakoja kuin ruttoa. Sitten kävin. Ja voitte vaan kuvitella mitä se näytti. Ei mitään hyvää! Mä olen nyt vuoden lähes ollu melkein samassa painossa. Okei, tippuneita kiloja on ehkä 3-4 mutta nekin lähtee kunhan vaan pierasee. Ja tulee takas kun haukkaan aimo annoksen ilmaa. Onneksi en jättänyt tätä kiinteytysprojektia pelkästään painon varaan ja painon kyttäämiseen vaan olen ottanu ittestäni kuvia aina silloin tällöin. Niitä kuvia vertaillessa tajusin yhden asian.
Näissä kuvissa on noin 8kk väliä ja paino on kuta kuinkin sama. Ensimmäisessä se taitaa olla noin 57kg ja jälkimmäisessä noin 55kg ehkä jopa 56 kg.
Mitä tästä taas opimmekaan! Heittäkää kaikki henkilövaa'at suoraan seinään. Lopettakaa niiden kyttääminen koska ne ei oikeasti kerro yhtään mitään. Katsokaa peiliin! Ottakaa kuvia ja vertailkaa. Mutta on tässäkin tarinassa oma muttansa toi sektioarven kohta. Se on suuri murheen ryyni. Se vaan ei lähde. Siihen ei auta kuin kirurgin veitsi Tallinnan puolella. Olen jo Googlesta ottanut selvää paljon se maksaa. Ja paljonhan se maksaa! Miksi en voisi korjata vatsaa koska korjaahan jotkut tissejäkin? Ei auta kuin pistää kolehti kiertämään tai hommata Seiskasta sponsori. Tai jatkaa tätä hidasta tasasen tappavaa kohti unelmienvartaloa projektia. Tuokaa suklaata ja äkkiä!
Onko sektiovatsaa vaikeampi saada kiinteämmäksi kuin ns tavallista raskausvatsaa? Onko sektiovatsa tuomittu ikuiseen pieneen etureppuun? Onko kellään omakohtaista kokemusta?
Mulla ei jääny mitää sektiosta kun sektiohaava oli pysty suunnassa. Ja hyvältä sä näytät !
VastaaPoista