Kaksplus.fi

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Lapselle jokainen matka on tutkimusmatka.

Lähdettiin viemään roskia. Ajattelin että siinä on Hiirulaiselle pieni happi hyppy koska hän käy yleensä lue aina vähän yli kierroksilla. Roskiksille on noin 200 metriä ja lyhyintä reittiä kun kulkee ehkä 150. 150 metriä on yllättävän pitkä matka 1v ja 4kk pienelle pojalle. 150 metriä vie yllättävän paljon aikaa 1v ja 4kk pojalta.  Ja kun 150 metriä kulkee vielä edes ja takas ja lisää siihen vielä roskakatoksessa käynnin voi aikaa tähän pieneen suureen ristiretkeen kestää yllättävän kauan. 


300 metrin matkan aikana tahtuu pienen ihmisen mielestä paljon,  hyvin paljon. Taapero havannoi ympäristöä koko ajan. Ei ole kyse pelkästään roskien viemisestä. Ulkoovesta kun päästiin ulos oli ensimmäisen suuren ihmetyksen aika.  Tuuli. Kova tuuli. Ja koska päällä oli vain roskienvienti vaatteet tais puhuri käydä suoraan vaatteiden läpi. Todettiin ulkona olevan kova tuuli. Äiti sanotti Hiirulaisen ajatukset puheeksi.  Tai mistä minä oikeesti tiedän mitä hän halusi sanoa mutta luulo on vahva.  Pari pientä askelta eteenpäin. Lehdet. Tuulessa lentävät lehdet. Ja ne lensi vauhdilla ne lehdet siinä tuulessa mikä hetki sitten todettiin.  Käveltiin eteenpäin, hitaasti mutta käveltiin kuitenkin.  Taivaalla liikkui pilviä.  Niitä ihmeteltiin. Puut huoju tuulessa ja niistä tuli ääni,  huojuvien puiden ääni.  Niitä ihmeteltiin.  Hiirulainen osoitti ja sano bäh! E rapun lasiovesta heijastu meijän kuvat. Äkkiä nenä kiinni lasiin.  Siellä on joku lapsi, niin Hiirulainen luulee.  Eihän se vielä omaa kuvaa tunnista. Roskiskatokselle mentäessä täytyy ylittää suojatie. Suojatiessä on valkoisia viivoja,  niinkuin kaikki tietää.  Asia ei ole niin päivän selvä tiedonjanoiselle taaperolle.  Niitä ihmeteltiin. Kokeiltiin kädellä. Heittäydittiin keskelle suojatietä. Lapset on sellassia, ne heittäytyy minne ne haluaa. Se ei katso aikaa eikä paikkaa. Roskiskatoks oli pimeä.  Hermannin oli ensimmäisenä pakko kokeilla kaikuuko siellä. Ei, siellä ei kaikunut. Kuinka isoilta roskaastiat voi 80cm lapsen silmissä näyttää.  Heitettiin roskat. Pamautettiin kansi kiinni. Kova ääni.  Pamautettiin uudestaan,  enää ei edes Hermanni säihkätäny. 150 metriä takaisin kotiovelle.  Samaa tietä.  Samat suojatien viivat. Heijastava lasi. Huojuvat ja ääntelevät puut. Liikkuvat pilvet. Lentävät lehdet joita kotimatkalla yritettiin ottaa kiinni. Kova tuuli. Samoja asioita ihmeteltiin.  Samoja asioita mitä ihmeteltiin myös noin 5 minuuttia sitten. Hitaasti mutta varmasti kohti koti ovea.  Kotiovella piti vielä pari kertaa ennen kuin päästiin sisään hypätä ritilän päältä, koska onhan se nyt hurjan korkea. Mä taputin kun kyse olisi ollut suuremmastakin stuntti tempusta. Ja olihan se. 


Lapsilla ei ole koskaan kiire minnekään.  Lapset ei edes ymmärrä mitä tarkoittaa kiire. Aikuiset luo kiireen. Lapset käyttää aikansa tutkaillen ja havannoiden maailmaa. Tutkailee, kävelee pitkin koiran paskoja ojaa myöten samalla kun vanhemmat mäkättää "Nyt vauhtia on kiire!"  Vanhemmat vois ottaa oppia lapsista.  Kävellä hiljaa pitkin ojia kengänpohjat sonnassa,  irrottaa katseen älypuhelimesta ja huomata miten paljon maailmassa voikaan olla ihmeteltävää. 

Mutta ei ehdi.
Nyt on kiire. 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

SUPER HERKULLINEN TOMAATTIKEITTO

Iskikö pääsiäis ähky? Eikä enää millään suuhun mahdu yhtään pääsiäismunaa tai lampaanpaistia ja mämmikin maistuu jo ihan mämmiltä.  Tässä SUPER HERKULLINEN ja super helppo tomaattikeitto. Kevyttä unohtamatta. Ihan koko perheen ja suvun makuun,  vauvasta vaariin! 

Maistuu! 

Ainekset :

1 Sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
500g paseerattuja tomaatteja
140g tomaatti púreeta
4 kpl tomaatteja
4-7dl vettä
200g tuorejuustoa

Eikun hommiin. 

Pilko sipulit, tomaatit ja paprika.


Hauduta sipuli ja valkosipulit öljyssä, kattilassa.

Lisää kattilaan paseeratut tomaatit, puree, tomaatit, paprika, vesi ja kasvisliemikuutio.


Mausta ja kuumenna, välillä sekoittaen, miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia.

Lisää sitten tuorejuusto ja sulata se mukaan.

Soseuta keitto sauvasekoittimella.

Tee keitosta ruokaisampaa lisäämällä sekaan krutonkeja tai raejuustoa.  




                Hyvää ruokahalua! 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Heihei, Maailman paras hoitaja!

Meijän Hiirulaisella on maailman paras hoitaja. Hermanni oli vain 11kk kun työt kutsuivat ja oli pakko kaikkien osapuolien lähteä töihin. Asia oli ihan fine koska oltiin löydetty Hermannille maailman paras perhepäivähoitaja. Ensimmäinen lapsi ja ensimmäinen hoitopaikka ikinä. Siinä on äidillä vähän nieleskeltävää. Pahalta tuntui mutta samalla niin hyvältä kun tiesi syvällä sisimmissään että tähän hoitajaan voin luottaa. Täällä meidän pieni Hiirulainen saa mennä ihan omaan tahtiin.  Juotiinhan me vielä unimaidotkin tuttipullosta ennen unia ja välillä sammutiin jo ennen kuin olisi edes pitänyt päiväunille käydä. Ja kaikki tämä oli hoitajalle ok! Aina mentiin lasten tahtiin.  Ei koskaan ole tarvinnut miettiä mitenköhän se nukkuu? Saako se syliä? Onkohan kaikki nyt ihan hyvin? Kaikki on mennyt aina paremmin kuin koskaan olisin osannut toivoa. Perhepäivähoito on ehdottomasti paras vaihtoehto ihan pienelle hoidon aloittavalle vauvalle.  Vähän lapsia ja kotoinen tunnelma. Paljon syliä ja lapsen tahtiin touhuamista eikä tarvi väkipakolla mennä uloskaan jos siltä näyttää. Ihan niinkuin kotonakin. Päiväkodissa pieni alle 1v ehkäpä jopa yli 12 muun lapsen kanssa, huh ei ikinä! Isommat rynnii päälle ja sylit on aina täynnä. Nukkumaan meneminen lapsen tahtiin on vain kaunis kuvitelma.

Ihka ensimmäinen hoitopäivä
Mutta nyt meijän täytyy sanoa meidän maailman parhaalle hoitajalle heipat! Koska mulla ei ole ajokorttia ja hoitopaikka on sen verran kaukana ettei sinne ilman autoa pääse täytyy vaihtaa ihan oikeeseen päiväkotiin ihan tähän meijän kodin viereen. Aina kun mietin sitä että Hermanni joutuu ison lapsilauman keskelle taistelemaan huomiosta alkaa ahdistaa ja rintaa puristaa. En ikinä vaihtais jos ei olisi pakko.  Mutta kyllä se pärjää.  Tää on taas enemmin tätä ettei äiti pärjää, Hiirulainen pärjää kyllä. Hän on niin reipas! Oon niin kiitollinen että Hiirulainen on saanut harjoitella turvassa ja rauhassa muiden lapsien kanssa olemista maailman parhaalla hoitajalla. Kiitos on liian laimea sana meidän hoitajalle. Kiitos, Jonna! 

Ei vielä ajauduta kokonaan ahdistukseen vaan nautitaan vielä toukokuun loppuun asti ja sitten jäädään parin kuukauden kesälomalle. Sulatellaan rauhassa tätä kunnalliseen päivähoitoon siirtymistä. Ahdistutaan sitten syksyllä silloin ahdistaa jo muutenkin niin menee  sitten kaikki ahdistus samalla kertaa. Tuntuu ihan utooppiselta ajatella kesälomaa kun luntakin on vielä maassa. 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Ruuhkavuosien raiskaama koti

Ruuhkavuodet, niissä me eletään oikeen rämmitään eteenpäin. Pitää käydä töissä, hoitaa tai ainakin yrittää hoitaa koti, tehä ruokaa ja pitää itsestäki huolta. Juostaan pää kolmantena jalkana vauvauinnissa ja kaupassa. Välillä lue usein meidän ruuhkavuosi koti näyttää tältä. Kutsuisin tätä boheemiksi ja huolettonaksi sisustus tyylisuunnaksi, tai sitten vain sikolätiksi.  Illalla kun Hiirulainen menee nukkumaan yritän Huom yritän riippuu väsymyksen tasosta, kerätä suurempia nilkan murtaja leluja laatikkoon. Miksi yöksi pitäisi siivota kun eihän kukaan täällä yöllä ole tätä kaaosta katsomassa? 

Ruuhkavuodet tuli ja raiskasi kotimme. 

Leivän känttyrä. Kuiva. 

Leivänmuruja. 

Leluja... 

Joka perkeleen paikassa.

Nokkamuki vessassa. Miksi? 

Melkein laitetetut pyykit. 

Kauha. Makkarissa. 

Kengät keskellä eteistä. 

Lohikuutiot löysivät tiensä olohuoneeseen.

 Toivottavasti tämä tavaroiden kantaminen paikasta A paikkaan B loppuu joissain vaiheessa. Miten ihmeessä jotkut saa pidettyä kodin tiptop ja näyttämään Ikean kuvastolta? Joko niillä lapsilla ei ole leluja tai koko huushollissa ei ole lapsia lainkaan! Meillä on sula mahdottomuus pitää tavarat niille kuuluvilla paikoilla. Joskus itkin hiljaa mielessäni Miten meijän metri kertaa metri vessakin voi olla kun pommin jäljiltä? 

Vastaus ; Hiirulainen, hyvin nopea Hiirulainen

Psst!! Tykkään myös Facebookissa Elämä on Herkkua Facebook