torstai 13. huhtikuuta 2017

Heihei, Maailman paras hoitaja!

Meijän Hiirulaisella on maailman paras hoitaja. Hermanni oli vain 11kk kun työt kutsuivat ja oli pakko kaikkien osapuolien lähteä töihin. Asia oli ihan fine koska oltiin löydetty Hermannille maailman paras perhepäivähoitaja. Ensimmäinen lapsi ja ensimmäinen hoitopaikka ikinä. Siinä on äidillä vähän nieleskeltävää. Pahalta tuntui mutta samalla niin hyvältä kun tiesi syvällä sisimmissään että tähän hoitajaan voin luottaa. Täällä meidän pieni Hiirulainen saa mennä ihan omaan tahtiin.  Juotiinhan me vielä unimaidotkin tuttipullosta ennen unia ja välillä sammutiin jo ennen kuin olisi edes pitänyt päiväunille käydä. Ja kaikki tämä oli hoitajalle ok! Aina mentiin lasten tahtiin.  Ei koskaan ole tarvinnut miettiä mitenköhän se nukkuu? Saako se syliä? Onkohan kaikki nyt ihan hyvin? Kaikki on mennyt aina paremmin kuin koskaan olisin osannut toivoa. Perhepäivähoito on ehdottomasti paras vaihtoehto ihan pienelle hoidon aloittavalle vauvalle.  Vähän lapsia ja kotoinen tunnelma. Paljon syliä ja lapsen tahtiin touhuamista eikä tarvi väkipakolla mennä uloskaan jos siltä näyttää. Ihan niinkuin kotonakin. Päiväkodissa pieni alle 1v ehkäpä jopa yli 12 muun lapsen kanssa, huh ei ikinä! Isommat rynnii päälle ja sylit on aina täynnä. Nukkumaan meneminen lapsen tahtiin on vain kaunis kuvitelma.

Ihka ensimmäinen hoitopäivä
Mutta nyt meijän täytyy sanoa meidän maailman parhaalle hoitajalle heipat! Koska mulla ei ole ajokorttia ja hoitopaikka on sen verran kaukana ettei sinne ilman autoa pääse täytyy vaihtaa ihan oikeeseen päiväkotiin ihan tähän meijän kodin viereen. Aina kun mietin sitä että Hermanni joutuu ison lapsilauman keskelle taistelemaan huomiosta alkaa ahdistaa ja rintaa puristaa. En ikinä vaihtais jos ei olisi pakko.  Mutta kyllä se pärjää.  Tää on taas enemmin tätä ettei äiti pärjää, Hiirulainen pärjää kyllä. Hän on niin reipas! Oon niin kiitollinen että Hiirulainen on saanut harjoitella turvassa ja rauhassa muiden lapsien kanssa olemista maailman parhaalla hoitajalla. Kiitos on liian laimea sana meidän hoitajalle. Kiitos, Jonna! 

Ei vielä ajauduta kokonaan ahdistukseen vaan nautitaan vielä toukokuun loppuun asti ja sitten jäädään parin kuukauden kesälomalle. Sulatellaan rauhassa tätä kunnalliseen päivähoitoon siirtymistä. Ahdistutaan sitten syksyllä silloin ahdistaa jo muutenkin niin menee  sitten kaikki ahdistus samalla kertaa. Tuntuu ihan utooppiselta ajatella kesälomaa kun luntakin on vielä maassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti