Meillä alkaa päiväkoti uraa olla takana kaksi viikkoa. Miten meillä on niin kuin noin omasta mielestä mennyt?
Ei hyvin.
Itkulla aina tullaan ja itkulla mennään. Tais 2kk kotona tehdä kyllä tehtävänsä oikein kunnolla. 2kk koko ajan äitin tai iskän kanssa ilman minkäänlaista huomion jakamista kenenkään kanssa. Nyt yhtäkkiä 12 lapsen joukkoon missä sitä huomiota ei niin vaan saakkaa pistää vähän kyllä itkettämään. Tää alku oli kyllä vaikeampi kun luulin. Luulin että sinne se vaan jää ilman huolta huomisesta, koska semmonen Hiirulainen oikeasti on. Tulee kaikkien kanssa toimeen ja hyväksyy kenet vaan. On sosiaalinen ja ennakkoluuloton. Mutta ei, ei nyt. Hiirulainen alkaa viritämään jo itkuvirttä siinä vaiheessa kun rattaiden pyörät kääntyvät päiväkotia kohti. Hän selvästi tietää minne sitä ollaan menossa.
Itkulla aina tullaan ja itkulla mennään. Tais 2kk kotona tehdä kyllä tehtävänsä oikein kunnolla. 2kk koko ajan äitin tai iskän kanssa ilman minkäänlaista huomion jakamista kenenkään kanssa. Nyt yhtäkkiä 12 lapsen joukkoon missä sitä huomiota ei niin vaan saakkaa pistää vähän kyllä itkettämään. Tää alku oli kyllä vaikeampi kun luulin. Luulin että sinne se vaan jää ilman huolta huomisesta, koska semmonen Hiirulainen oikeasti on. Tulee kaikkien kanssa toimeen ja hyväksyy kenet vaan. On sosiaalinen ja ennakkoluuloton. Mutta ei, ei nyt. Hiirulainen alkaa viritämään jo itkuvirttä siinä vaiheessa kun rattaiden pyörät kääntyvät päiväkotia kohti. Hän selvästi tietää minne sitä ollaan menossa.
Mutta tässäkin tarinassa on se mutta... Nyt 2 viikon jälkeen me käydään jo pesemässä kädet ilman itkua. Hiirulainen kävelee itse sisään päiväkodin ovesta. Itkien mutta kävelee kumminkin, tietäen että sinne pakko mennä ei ole vaihtoehtoja. Vähän jo naurattaa jos äiti vähän käyttää äänitehosteita käsien kuivaamisessa. Hiirulainen kuulemma irtautuu jo vähän hoitajista ainakin käsivarren mitan verran. Syö ja nukkuukin sen minkä nukkuu. Yksi päivä jopa Hiirulainen oli leikkimässä hiekkalaatikolla kun menin hakemaan eikä edes ihan heti alkanut itkemään. Kotiin lähdettäessä ja kun on turvallisesti päässyt jo rattaisiin istumaan ja tietää että Jes nyt lähdetään kohti kotia uskaltaa Hiirulainen ja vilkuttaa ja ehkä jopa lähettää lentosuukot.
Kaikista eniten pelotti minkälaiseks yöt menee. Kun pph aloitettiin silloin se vaikutti öihin ensimmäiset 2kk. Nyt päiväkodin alotus valvotti vaan onneks parina yönä. Ja ei ihme että öisin päässä vilisee kun joka päivä oppii jotain uutta. Hiirulainen on oppinut esim jo että kengät otetaan pois kun tullaan sisälle. Hän jopa yrittää sitä itse koska myös päiväkodissa täytyy yrittää itse muuten siellä ei selviä hengissä.
Päiväkodin aloitukselle annan arvosanaksi 6 ja puoli. Eli ihan ok. Eiköhän se tästä koko ajan mene parempaan suuntaan. Kyllä varmaan viimeistään eskarissa.
