Äitin kanssa töissä

Me ollaan Hermannin kanssa kummatkin samassa puljussa. Hermanni hoidossa ja äiti töissä. Eri ryhmissä ja vielä niin ettei koko päivänä nähdä, paitsi tänään. Tänään oli niin jännä päivä että paikkasin puuttuvaa työkollegaa oman lapseni ryhmässä.

Ajatus olla töissä samassa ryhmässä vähän jännitti. Miten hitossa se tulee sujumaan!? Onko koko päivä pelkkää sylissä kyhjöttämistä ja itkua ja parkua jos äiti häviää tai äiti hoitaakin jotain muuta lasta? Saanko edes vilkaista ketään muuta? Mutta ei päivä meni oikein mallikkaasti. Ajattelinkin että on helpompaa olla samassa ryhmässä kuin niin että Hiirulainen näkee äitistä pelkkiä vilauksia silloin tällöin ja silloin koko päivä olis menny ihan pelkäks itkuks. Paitsi koko päivä meinasi mennä piloille jo aamun alku metreillä kun Hiirulainen sotki aamulla kakalla, pääsi suihkuun ja luuli että sinne voi jäädä asumaan.

Äitin läsnäolo ei vaikuttanut Hiirulaisen päivään mitenkään. Hän oli kuin kuka tahansa muukin päiväkodinlapsi ja minä olin kuin kuka tahansa muukin aikuinen. Paitsi kyllä siinä vähän piti kikkailla ettei tee mitään suurta numeroa  kun lähti ruokatauolle tai vessaan. Hiirulaiselle kelpasi muutkin aikuiset vaikka äiti olikin paikalla. Äiti sai myös koskea ja ottaa syliin muitakin kuin vain hänet. Vältyttiin suuremmilta mustasukkaisuus kohtauksilta. Tilanteita missä Hiirulainen käytti äiti korttia oli silloin kun tuli pahamieli. Kenelle tahansa pahamielen puskiessa päälle kelpaa vain ja ainoastaan se kaikista tutuin ja turvallisin syli nimittäin äiti jos se vaan. On mahdollista. Olis melkein huolestuttavaa jos se en olisi minä. Kotona jotain kamalempaa sattuessa kelpaa aina isi, koska isi ei panikoi. Isi pysyy rauhallisena sattuu ihan mitä vaan. Äitillä aukeaa heti kyynelkanavat ja paniikki iskee päälle. Myös se että äiti kielsi otti Hiirulaista pattiin paljon kovemmin kuin se että joku muu olisi kieltänyt. Äitille piti pistää päälle ihan huutoraivarit kuin muuten selvitään pelkällä nenän nyrpistyksellä. Ja rajat pysyi oli se sitten oma tai vieras lapsi. Ei väliä.

Ihana nähdä ihan itse miten Hiirulainen toimii noin isossa ryhmässä. Ja huomasin ulkoillessa että Hiirulainen tekee samaa kuin kavereiden kanssa puistossa ollessa että hakeutuu hetkittäin haahuilemaan yksin ja nauttimaan vain omasta seurastaan. Ehkä yhden lapsen perheen lapset haluaa aina välillä olla yksin ja hengähtää siitä väen paljoudesta. Oon kyllä niin etuoikeutetussa tilassa, mun työkaverit jotka jotkut on ihan mun oikeita ystäviä hoitaa mun lasta. Tiedän lähes tulkoon tasan tarkkaan minkälainen päiväkotipäivä mun lapsella on ja mitä ja minkälaista ruokaa se joka päivä syö. Ja sitten on nää super spesiaali päivät kun saan olla Hiirulaisen kanssa koko päivän ja seurata miten se oikeasti päiväkodissa toimii. Voi olla että tänään se kuitenki olin vähän enemmän riiviö kun yleensä. Mutta hyvin toimii! Se pärjää hyvin. Alku itkut ja kyynelet on ihan menneen talven lumia. Jokaisen vanhemman pitäis viettää yksi päivä lapsensa kanssa päiväkodissa. 

Työharjoittelija

Olipa raskas päivä kun oon tottunu jo omatoimisiin eskareihin. Me ollaan tää viikonloppu Hermannin kanssa kaksin ja herkutellaan koko viikonloppu! NAM NAM!