maanantai 13. marraskuuta 2017

Hyvästi periaate! Tervetuloa perhepeti!

Vaari nikkaroi Hermannille kunnon talosängyn. Kyllähän siinä melkein puoli vuotta nukuttiinkin, vaihtelevalla menestyksellä. Joskus huonosti ja toisinaan taas hyvin huonosti. Jo tässä vaiheessa meijän sänky ja Hermannin sänky oli aivan kiinni toisissaan. Yöllä kun hän inahti sai kädellä hyssytellä takaisin uneen. Puoli vuotta sitten siirtyminen pinnasängystä isojen poikien sänkyyn kävi ihan muitta mutkitta.

Mutta mitäs sitten kävikään? 


 Noin kuukausi sitten Hermannille ei enää kelvannut oma sänky. Välimatka äitiin oli aivan liian pitkä. Olihan meidän välissä kuitenkin yksi sängynlaidan pätkä. Se oli liikaa. Yöt alko yhtäkkiä olemaan yhtä heräilyä ja kun ei enään riittänyt pelkkä heräily alettiin huutamaan suoraa huutoa jos ei päässyt viereen. Koska meidän entinen parisuhdepeti oli vain ja ainoastaan 120cm leveä alkoi kolmen hengen mahduttaminen siihen olla joskus hiukan haastavaa. Välillä yritettiin nukkua niin että yksi nukkui pää jalkopäässä, milloin kaksi nukkui jalkopäässä. Usein miten joku nukkui sohvalla. Ja koska itse en saa unta sohvalla, en tiedä miksi mutta en vaan saa ja koska Hermannikaan se ei voinut olla jäljelle jäi vain mies. Pikku hiljaa yöt alkoi olemaan niin kaoottisia että mies jäi illalla suoraan nukkumaan sohvalle koska yöllinen huutokonsetti alkoi aina tasan ennen puolta yötä ja päätyi siihen että Hermanni lopulta pääsi viereen. Joka helvetin yö. 120cm parisuhdepedin valoitti siis Hermanni. Koska olen lukenut joka ikisen artikkelin siitä kuinka parisuhteen saa pilalle sillä että mies laitetaan sohvalle nukkumaan niin en missään nimessä halunnut että mies jää sinne sohvalle ikiajoiksi. Ja kyllä jokaisella on oikeus nukkua omassa sängyssään. Onko edes oikein että yksi eristetään kokonaan pois makkarista? Hermannin omassa sängyssä nukkumisesta ei tullut yhtään mitään niin eihän meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sänky kaupoille. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyvästellä periaate ettei meillä lapsi nuku meidän vieressä. Se periaate heitettiin ihan suoraan romukoppaan. Pidettiinhän siitä kuitenkin kiinni tähän asti ihan hyvin. 

Ajatuksena oli että Hermanni muuttaa ihan kokonaan meidän kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, niin meidän yöt meni ja menee aivan loistavasti. En tiedä mikä ahdistuskausi sillä on menossa mutta en jaksa alkaa odottelemaankaan että koska se loppuu. Jos meille kaikille se on ihan fine että kaikki nukkuu samassa sängyssä ei ole kenelläkään siihen mitään nokankoputtanista.Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Pari vuotta huonosti nukkuneena kaikki keinot on sallittuja. Kotiimme kannettettiin 180cm levyisesti pelkkää autuutta. 180cm leveä sänky antaa jokaiselle tilaa nukkua. Niin paljon tilaa että Hermanni pystyy nukkua jopa poikittain. Parisuhdepetimme on muuttunut perhepediksi ja kaiken maailman pehmoeläinten eläintarhaksi. Nykyään meidän yöt menee erittäin hyvin. Kaikki nukkuu kuin tukit. Parasta on se että kaikki saa nukkua sängyssä. Hermanni nukkuu seinän ja äitin välissä ja äiti nukkuu Hermanni ja miehen välissä. Tämä järjestely on erinomainen. Ja tätä jatkuu varmaan seuraavat 18-vuotta. Hermanni voi tuoda tähän hehtaari sänkyyn myös tulevan tyttö tai poikaystävän,kyllä tänne mahtuu! Eihän Hermannia saa enää koskaan nukkumaan omaansänkyyn kun tälle tielle on lähdetty. Tärkeimpänä pidän sitä että jokainen saa nukkua. Ja kieltämättä onhan se ihanaa herätä aamusin siihen että Hermanni mäiskäyttää märän pusun poskelle ja vetää kädestä "Äiti! Herää jo! "

Pssst. Muista tykätä myös Facebookissa ELÄMÄ ON HERKKUA!

3 kommenttia:

  1. Muistan, kun olin sitä mieltä, että meijän tyttö nukkuu synnäriltä kotiin tultuaan omassa sängyssä. Juu, nukkuihan hän kunnes aina aamuisin siirty mun kaikkuun ja kun sitten huomasin, että jaa tytön pinnis on ollu lähinnä vaan koriste :D
    10 vuotta sitten kun muutin mieheni kanssa yhteen päätettiin, että meillä on väliaikaisesti kaks isoa sänkyä mutta.. väliaikasesta oliki jääny pysyvä. Meillä siis on 120x200cm sänkyjä kaks vieretysten ��

    Mulle on myös ihan se ja sama mitä muut sanoo. He ei asu meillä.
    Kuten lapseni kummitäti sanoi, että lapsi lähtee siitä sitte ite kuten hällä. 13 vuotias murrosikäinen poika ei enää suostu äidin viekkuun ��
    Meillä tyttö saa nukkua meijän välissä niin kauan kuin haluaa :) Ja jos joskus tahtookin omaan sänkyyn niin viekkuun saa aina tulla takaisin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä on kyllä sitten mukavasti tilaa. :D Ja kyllä varmaan tulee se päivä kun ei enää haluakkaan nukkua äitin ja isin vieressä mutta nautitaan siitä vielä ;)

      Poista
  2. Pääasia tosiaan, että kaikki nukkuu! :) Meillä just siirrettiin poika samaan huoneeseen siskon kanssa, joka autto nukkumistilannetta toooodella paljon :D

    VastaaPoista