3-vuotiaan dinosaurus synttärit!

Koko edeltävä viikonloppu vietetettiin Hermannin 3-vuotis syntymäpäiviä. Juhlat kestivät kaksi päivää ja vieraita kävi noin 20. Rakastan juhlien järjestämistä ja kakkujen ja muiden herkkujen tekemistä, aloitin järjestelyn jo viikkoa ennen h hetkeä. Kaikki 30 ilmapalloa puhallettiin jo viime viikon sunnuntaina ja koko viikon leivoin kakkuja ja samalla join maailman parasta asennusviiniä. Onneks oli pakkasta niin sain laitettua kakut parvekkeelle kylmään. Tähän kamalan kiireiseen viikkoon on kuulunut myös oma kosmetologikäynti, 10km lenkki ja päiväkodin joulujuhla. Selvittiin kuitenkin ja kaikki valmistuivat aikataulussa. Lauantaina kokkasin, heitin lenkin ja kokkasin taas. Sunnuntaina sama setti.

Syntymäpäivä teemana tänä vuonna oli dinosaurukset. Dinosaurukset on ollut meillä nyt jonkin aikaa kova hitti joten ei auttanut kun ottaa dinot mukaan juhliin. Tätä teemaa olisi voinut viedä vielä vaikka kuinka pitkälle. 

Synttäri menu :

Mustikkavalkosuklaajuustokakku

Porkkanakakku

Ja the synttärikakku jonka puoliksi teki työkaveri. 

Valkosuklaavaahtokarkkimansikat

Keksejä erillaisia

Karkkia

Motsarellarucolapesto salaatti

Vuohenjuustoviikuna palat

Kirjolohenmäti ruis/vehnäpalat

Härkäpiparjuurirullat kurkulla

Sunnuntaina lapsi vieraille tarjoiltiin lapsiystävällisempiä herkkuja kuten sipsiä, popkornia, pillimehua.

Huh, on näissä juhlissa kuitenkin oma hommansa kun perfektionisti ollaan ja kaikki täytyy olla itsetehtyä ja koristeet vimosen päälle. Onneksi vain kerran vuodessa niin tähän hommaa jaksaa panostaa ihan täysillä.

Suuri kiitos kaikille vieraille. Sankari nukahti alta aikayksikön sunnuntai iltana alasti sohvalle. 3-vuotiaaksi muuttuminen on rankkaa ja voimia vievää puuhaa. 

Me nukutaan perhepedissä!

Hermanni täyttää pian kolme. Ja me nukutaan kaikki kolme samassa sängyssä. Minä, mies ja Hermanni. Kaikki siinä sulassa sovussa 180cm leveässä paratiisissa. Ja se jos mikä ei kaikille ole ok. Joitain ihmisiä syvästi häiritsee meidän tapa nukkua. Jotain häiritsee se että meidän vanhempien sängyssä nukkuu lapsi. Joidenkin mielestä se on jopa sairasta että lapsen annetaan nukkua vanhempien sängyssä. Miten jotkut jaksavat vaivata päätään sillä miten meillä nukutaan? Onko se joltain jotain pois jos tämä järjestely on meille hyvä? 

Ootteko kokeillu sitä tätä tai tota? Kyllä lapsen omassa sängyssä pitäis nukkua. Miksi kukaan tulee antamaan neuvoja meidän nukkumiseen kun meistä tämä on täysin fine?! Mikä siinä perhepedissä on niin kamalaa? Pitäisikö vaan ihan muiden mieliksi huudattaa koko ilta ja herätä pitkin öitä kun nyt voidaan kaikki nukkua läpi yö heräämättä? Tiesittekö että me nukutaan jopa saman peiton alla? Tiesittekö että nukutaan välillä Hermannin kanssa jopa ihan poski vasten poskea? Yksikin yö kun Hermannilla oli sattunut pissa vahinko olin itsekin aivan pissassa koska Hermanni oli luultavasti nukkunut mun päällä, enkä edes herää siihen.

Olen pari kertaa ihan vaan painostuksen voimasta kokeillut omaan sänkyyn laittamista. Sinne se nukahti pitkän ja piinallisen yrityksen jälkeen. Menin itse sänkyyn ja mun olo oli niin tyhjä että en saanut unta. Hermanni heräsi onneksi noin tunnin päästä, nostin sen viereen ja sain itsekin lopulta unta. Hermanni tarvii nukkumiseen mua ja mä sitä. Aamuisin on ihana herätä kun toinen ottaa päästä kiinni ja pusuttelee. Se on kuin pikku patteri.

Ja mitä tähän parisuhteeseen tulee, vaikka Hermanni ei meidän sängyssä nukkuisikaan me tuskin nukuttaisiin ihanasti  lusikassa kuin suhteen alku aikoina. Todennäköisesti nukuttaisiin kummatkin aivan eri puolilla sänkyä. Täytyy olla aika tylsä jos parisuhteelle ei keksi mitään muuta paikkaa kun sänky ja yöllä. Tiedättehän mitä tarkoitan?

Meille sopii perhepeti ja näin me nukutaan. Hermannin oma sänky on vain hieno koriste huoneen nurkassa. Oppiiko hän koskaan nukkumaan omassa sängyssä? Tuskin. Mutta ei sen väliä. Enempää lapsia kun ei ole tulossa. Siitä aiheesta lisää joskus.

Tää on meidän tapa nukkua. Mikä on teidän? 

Kylmää pakoon Mallorcalle!

Tämä kaikki lähti siitä että meidän piti ihan ensin lähteä vain Helsinkiin Korkeasaareen ja yöpyä yksi yö hotellissa. Mutta hupsista keikkaa päädyttiinkin monen mutkan kautta Mallorcalle! Löydettiin halvat lennot ja päätös olikin jo tehty. Oli ihana lähteä syksyä, sadetta ja kylmää karkuun lämpimään. +25 astetta aurinko paistaa täydeltä terältä, merivesi vielä +24. Ilma ei ole tukahduttavan kuuma vaan juuri sopiva.Turistit on suurimmaksi osaksi kaikonneet, tai no brittejä on tietysti joka puolella meni mihin tahansa tai koska tahansa, niistä ei pääse eroon. Biitsillä ei tarvinut etsiä sopivaa rakoa omalle leiriytymiselle ja aamulla sai ihan ylhäässä yksinäisyydessä kirmata pitkin rantaviivaa. Viimeisinä lomapäivinä alkoi moni pulju jo laittamaan lappua luukulle ja valmistautua talveen.

Suomen lento lähti aamulla todella aikaisin. En nukkunut koko edeltävänä yönä silmäystäkään. Varmaan joku loma stressi. Lento Hermannin kanssa sujui mallikkaasti niin kuin aina, pientä loppu kiukkua lukuun ottamatta koska hän ei ollut nukkunut silmäystäkään vaikka herätys oli ollut jo 03.00.Perille päästyä hiki valui norona. Villapaita oli aivan liikaa. Mutta mikä ihana lämpö oli vastassa. Ei haitannut vaikka olin aivan kuoleman väsynyt ja hiestä märkä. Lämpö, aurinko tässä minä nyt olen.

Lomapäivät koostui lähinnä merestä, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Lötköttelystä ja jäätelöstä. Hermanni on uskomattoman huono syömään reissuilla joten hän eli taas viikon lähinnä jäätelöllä ja ranskalaisilla. Mutta se suotakoon hänelle. Tälle reissulle saimme mummin mukaan joka kyllä todella todella suuri apukäsi juoksevan Hermannin kanssa. Hermanni on uskomattoman reipas kävelijä ja juoksija. Helposti käveli monia kilometrejä. Rattaissa hän ei enää suostu paljoa olemaan vaikka se olisi välillä ollut ihan suotavaakin meidän vanhempien hermojen kannalta, mutta ei niin ei. Ehkä rattailla saa kohta heittää vesilintua, vauva ajat alkaa olla ohi.

Mallorca maana yllätti mut ihan täysin. En uskonut kuinka siisti ja kaunis paikka se voi olla, koska mielessä oli vaan massaturismi. Vesi oli turkoosia, hiekka hienoa kuin tiimalasissa ja kasvillisuus tosi vehreää. Malagan seutu on Mallorcaan verrattuna ihan kuiva korppu. Luulin pitäväni Malagasta mutta kyllä mä Mallorcalle annan 6/5.  Ruoka oli iha todella todella hyvää. Kertaakaan ei tarvinnut pettyä. Pari kertaa pihisteltiin ja tehtiin ruokaa meijän omassa keittiössä muuten syötiin ulkona.

Yhtenä päivänä vuokrattiin pieni avoauto Fiat500 ja lähdettiin seikkailemaan. Ensin käytiin Palmassa akvaario kierroksella. Värejä, valoja ja oudon muotoisia kaloja, kilpikonia ja haita. Uskalsipa Hermanni ottaa myös papukaijan kädelle mikä oli tämän reissun suurin ihme. Tästä puhutaan vielä pitkään. Palman akvaariossa on Euroopan suurin hai allas. Paikka oli kyllä tosi upea, sitä olisi voinut ihastella lopputtomiin, Hermannilla oli vaan pirun kiire aina seuraavaan kohteeseen. Jos lasten kanssa matkustaa ja miksei tietenkin ilmankin kannattaa ehdottomasti käydä akvaario kurkkaamassa. Matkamme akvaariolta jatkui kohti salaista rantaa joka oli nimetty Mallorcan kauneimmaksi rannaksi, Cala d'Or Moro. Eikä syystä! Rannalle oli vain haastava löytää ja vielä haastavampi päästä. Jyrkkää kallion rinnettä alas, mutta kannatti. Hermanni on sen luokan vuorikiipeilijä että kulkeminen ja patikointi ei tuottanut ongelmia.

Koska emme löytäneet lentoja takaisin Helsinkiin siis ainakaan niin halvalla kun olisimme halunneet lennettiin Ruotsiin Arlandaan ja tultiin Viking Linellä kotiin. Laivasta ei enää mitään irti saanut kun reissu väsymys alkoi jo painaa. Laivat ja risteily ei ole yhtään mun juttu.Hermanni sen sijaan oli täynnä virtaa niin kuin aina. Ja laiva oli kova juttu. Ja tulipas munkin käytyä Tukholmassa kun en siellä koskaan ollut käynytkään.

Loistava reissu! Hermanni on super loistava lomailija joka nauttii lämmöstä ja vesileikeistä. Tällä reissulla Hermanni oppi sanomaan Hola! Onhan se lapsen kanssa matkustaminen aina oma lajinsa mutta on se sen arvoista. Hankalinta on matkustus osuus mutta kun ensimmäiset auringonsäteet osuu silmäkulmaan on lentokenttä raivarit pelkkä muisto vain. Parasta reissussa oli kontrasti suomen säähän. Kun Suomessa leijaili lumihiutaleet sai itse vetää uikkaria niskaan. Se myös on voi syy tähän äärettömään loman jälkeiseen masennukseen. En kestä tätä suomen säätä. Apua!

Syksy tulee, oletko valmis?

Syksy saapuu kovaa vauhtia, vähän liiankin kovaa. Lämpimän kesän jälkeen ei edes ymmärrä että pitkähihaisia tai muita kuin sandaaleja on olemassakaan. Aamulla sataa, päivällä sataa ja illalla sataa. On pimeää ja märkää. 24/7! On aika kaivaa välikausi eli äiti kielellä vk vaatteet esiin vain huomataksesi että Herranjestas lapsesi on kasvanut kesän aikana niistä ohi ja ylitse. Samoin on käynyt kengille, saappaille ja kuravaatteille. Kaikki liian pieniä! Päiväkodista kiikutetaan lappua missä muistutetaan tarkistaa sopivatko kurahousut enää jalkaan. Ne kurahousut mitkä alku syksyllä päiväkodin alkaessa vaan tungettiin muovipussiin sen kummempia sovittamatta. Mä en edes oikeesti muistanut minkä väriset kurahousut Hermannilla oli kun etsin niitä kaiken muun romun keskeltä.

Ja koska syksy aina yllättää perheellisen alkaa vk vaatteiden etsintä aivan liian myöhään, silloin kun niitä pitäisi jo pukea päälle. Hetken aikaa mennään ranteet ja nilkat paljaana liian pienillä vaatteilla. Varpaat on kumisaappaissa kuin pikku kiinalaisella, aivan mytyssä! Koska kotioloissa tulee käytettyä niin vähän kuravaatteita ja kumisaappaita ei edes tajua että nekin voi jäädä pieneksi. On siis hyvä että päiväkoti niistä muistaa joka vuosi muistuttaa,koska ei sitä joka vuosi aina muista. On siis aika ostaa koko koko vaatevarasto uusiksi. Housut, takit, softselli haalarit, fleecetakki, kuoritakki, kevyt toppatakki, kurahousut, sadetakki, sukelluspuku, syksyhattu suojaamaan korvia pohjolan viimalta. Coretexlenkkarit varrella ja ilman. Kumisaappaat vuorella ja ilman. Tänään aamulla myös tajusin että olisihan siellä ulkona tarvinnut jo sormikkaita kun omiakin sormia kylmäsi. Mutta arvatkaa vaan onko meillä sellaisia?

Kun kaikki tähdelliset vk vaatteet on saatu hankittua satelee taivaalta valkoista mömmöä jolloin tajuat unohtaneesi että talvikin on tulossa. Mutta HAHAA tässä asiassa olinkin aikaani edellä ja tilasin Hermannille toppapuvun jo aikapäiviä sitten. Lumi saa tulla, vaikka heti huomenna!

Naurettavat raivarit

Hermanni on aika kiltti poika tai ainakin kun välillä vertaa muihin samanikäisiin riiviöihin ja kuuntelee muiden äitien kauhutarinoita pään seinään hakkaamisesta. Onhan hänelläkin toki uhmaikä ja omatahto, eikä mikä tahansa omatahto. Välillä tietenkin on kiva juosta nauraen karkuun ja kun äiti saa vihdoin ja viimein kiinni mikä ei enää olekkaan niin helppoa kun pienestä konttaavasta vauvasta on tullut valoakin nopempi, räkättää hän ihan päin naamaa eikä ole kuulevinaankaan kun äiti raivoa puhkuen kertoo karkuun juoksemisen vaarallisuudesta. Ne on hetkiä milloin ottaa ihan oikeasti hermoille. Jos ei kaikkia pieniä uhman merkkejä huomioi on Hermanni ihan kiltti. Kotona hän on välillä oikea äidin pikku apuri. Hän ei lyö eikä potki vanhempia. Hän ei heittele tavaroita eikä hakkaa päätään lattiaan. Hän menee kiltisti nukkumaan ja nykyään nukkuu aamuun asti, ja välillä myös vähän pidenpään. Hän pesee hampaat kiltisti ja vie astiat tiskialtaaseen.

Mutta kun kerran kuukaudessa Hermanni saa oikeen kunnon raivarin on silloin piru irti. Kun pienestä hiirulaisesta kuoriutuu kunnon tyrannosaurus rex ei voi muuta kuin nauraa. Näitä kunnon itkupotku raivareita saadaan harvoin. Yleensä silloin kun ollaa väsyneitä ja hommat ei nyt mennytkään niin kuin hän oli kuvitellut. Esimerkiksi kun suklaamunat olisi pitänyt saada syödä ennen ruokaa. Kun tämä tyrannosaurus rex raivari iskee  huudetaan suoraa huutoa, juostaan karkuun, rimpuillaan ja saatetaan jopa yrittää läiskiä äitiä tai isiä jos äiti tai isi sattuu olemaan liian lähellä tätä kävelevää pyörremyrskyä. Saattaa siinä joku tavarakin lentää jos joku juuri sopivasti sattuu käteen. Näitä raivareita kun meillä sattuu vain aniharvoin ne naurattaa. Ymmärrän kyllä niitä kenellä nämä raivarit on arkipäivää ja näitä raivareita voi olla moniakin kertoja päivässä, silloin ei varmastikaan paljon naurata. Toisinaan ihan ihmettelee kun katselee omaa raivon vallassa olevaa rakkauden hedelmää että "Apua! Onko toi mun ja onko sen sisällä manaaja?" Ja välillä taas ajattelee "Siistiä miten kovat raivarit!"

Näistä megalomaanisista raivareista päästään yleensä yli kun annetaan hetken raivota ihan rauhassa eikä itse provosoiduta, vaan annetaan olla. Hetken kuluttua kun myrsky alkaa laantua Hermanni käpertyy syliin ja rauhotutaan yhdessä. Heti kun Hermannin saa syliin hän rauhoittuu mutta raivonvallassa sitä on turha yrittää, vasta sitten kun hän on itse valmis. Ja jos jotain ollaan satutettu pyydetään anteeksi.

Jos jossain äitinä olen erityisen hyvä niin näiden raivareiden kohtaamisessa. Ehkä välillä on ihan etuoikeus olla koulutettu varhaiskasvattaja niin tulee toimittua edes jossain tilanteissa ihan ok!

Hyvästi vaipat + pari vinkkiä!

Kävipä kerran niin hassu tapahtuma Hermannin ollessa isin kanssa kaupassa että siitä päivästä lähtien päätin tai siis me yhdessä miehen kanssa päätimme että vaippojen käyttäminen loppuu JUST NYT! 

Hermanni oli siis tehnyt ison asian vaippaa kaupassa eikä mukana tietenkään ollut vaihto vaippaa joten oli pärjättävä ilman. Pissatki oli tullut pönttöön. Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt ne lähtee aivan lopullisesti.

Aluksi annettiin ryhmä hau tarroja pyykinpesukoneen kylkeen aina jokaisesta pissassa. Toimi! Aluksi käytiin istumassa potalla ihan puolen tunnin välein. Toimi! Tarrojen loputtua lopetettiin tarrojen antaminen ja ihailtiin pesukoneen kylkeen liimattuja Samppaa ja Rollea! Jokaisen pottaan tulleen toimituksen jälkeen tanssittiin pottatanssi. Pikku hiljaa alettiin pidentämään potalla käynnin väliä.

Hyvästi vaippasankari! 

Tuli reissu etelään. Hetken mietti miten tässä nyt tulee käymään kun mukana ei ole pottaa, mutta ei käynyt yhtään mitenkään. Hermanni osasi tehdä asiansa isolle pöntölle kun joku vähän piti kiinni ettei koko pieni poika tipu vessan syövereihin. Ei mennyt aikaakaan kun ei enää tarvinnut pitää edes kiinni. Kuka sitä siinä helteessä olisi edes vaippaa halunnut pitää. Tämän kesän säät kyllä enemmän kuin suosi vaipoista pois opettelua. Ei paljon rihmankiertämää tarvi päällensä laittaa. Pysty juosta aivan nakkenakuttaja.

Heti vaippojen pois ottamisen jälkeen Hermanni alkoi myös kuin taikaiskusta kertomaan milloin hänellä on hätä. Vahingot mahtuu yhden käden sormiin. Pelkäsin että kesäloman jälkeen päiväkotiin meno olisi tuonnut takapakkia vaipattomuuteen mutta sekin pelko oli täysin turha. 

Tässä jo kuukauden päivät  ilman vaippoja olleena Hermanni on välillä lopettanut myös hädän kertomisen ja omatoimisesti menee itse vessaan ja kaataa potan sisällön pönttöön tai välillä pöntön viereen. Vaikka välillä pitkillä matkoilla vaippa ei Hermanni suostu tekemään sinne vaan vaatii päästä vessaan. En edes ollut tuhlannut ajatusta vaipoista luopumiseen vaan tämä tuli melkein ihan itsestään ja ihan kerta rysäyksellä. Ajattelin että viimeistään sitten 3-vuotis synttäreiden jälkeen. Kun sitä vaippaa ei ole on ilkeä tehdä asioita housuihin. Vaipattomuus on ihanaa ja helppoa! Hyvästi pirun kalliit vaipat!

Tässä pari vinkkiä vaipattomuuteen.

1. Älä stressaa.

2. Ota vaippa pois!

3. Käytä säännöllisin väliajoin potalla.

4. Älä stressaa!

5. Kannusta! Tarroilla, tansseilla tai millä hyvänsä!

6. Älä lannistu!

7. Älä vieläkään stressaa!

Kyllä lapsi kuivaksi oppii sitten kun on siihen valmis! 

Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on? Mikä toi on?

Mikä toi on?
Se on lehmä.
Mikä toi on?
Lehmä!
Mikä toi on?
Edelleen se sama lehmä.

Mikä toi on?
Pyörä.
Äiti. Mikä toi on?
Toinen pyörä.
Äiti! Pyörä! Wauu! Pyörä! 

*hiljaisuus*
Mikä toi on?
Pyörä.

Huooohhhh... 

Aivan hirveä kysely kausi päällä. Viiskyt samanlaista pyörää ja jokaisen kohdalla täytyy kysyä mikä toi on. Ja vastaukseksi toki kelpaa ihan mikä vaan vaikka helikopteri, ei sen väliä kunhan hän saa vastauksen joka ikiseen mikä toi on kysymykseen. Kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta täytyy osoittaa ja kysyä mikä toi on? Vaikka ihan hyvin tietää itsekin mikä se on.

Toinen jankkaamisen aihe on mihin joku hävis? Jos ei kysytä mikä toi on, on joku hävinnyt.

Minne isi hävis?
Minne tutti hävis?
Minne mummo hävis?
Minne Hermanni hävis?

Ja hävinneen kohteen ei tarvitse kuin poistua huoneesta on hän hävinnyt, aivan totaalisesti poissa. Mun ei tarvitse mennä kuin peiton alle niin  Hermanni kysyy Mihin äiti hävis? Kun Hermannille vastaa kysymyksellä mihin tutti hävis? Tietää hän mihin tutti on hävinnyt. Kun päivän aikana on tunnin sisällä vastannut 1000 kertaa kysymykseen mikä toi on tai mihin joku hävis alkaa melkein ärsyttää. Vastaan kuitenkin aina. Eihän muuten opi että lehmä on lehmä ellei siihen vastaa kymmentä kertaa. Asiaan on hyvä saada varmistus. Hermanni on selvästi alkanut enemmän tutkimaan ja havannoimaan maailmaa. Asiat selvästi kiinnostaa. 

Onneksi näihin kysymyksiin pystyy vasta ihan vain yhdellä sanalla. Odotan innolla aikaa milloin alkaa sataa kysymyksiä miksi? Tai syvällisiä kysymyksiä miksi kakkaa ei voi syödä tai miksi äiti on nainen? Mitä? Miksi? Koska? Milloin? Ja kun Hermanni oppii vielä paremmin puhumaan tulvii suusta ihan varmasti niin paljon kysymyksiä ja maailman menon ihmettelyä että on äiti ja isi vielä ihan pyörällä päästään. Nimittäin Hermanni ei osaa pitää suutaan kiinni vaan hän puhua pulputtaa jatkuvalla syötöllä. 

Parhaat aurinkosuojat etelään!

*Kaupallinen yhteistyö*

Sain www.houseoforganic.fi testiin Algamarisin aurinkovoiteet SK+50, SK30 ja aftersun voiteen. Tässä pieni tietopläjäys Algamariksesta :

"Algamaris aurinkovoiteet ovat 100% luonnollisten mineraaliaurinkosuoja-aineiden, 100% luomutuotettujen kasviöljyjen ja patentoidun Alga-gorria yhdisteen ansiosta luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille. Sisältää vain mineraalifilttereitä. Tuotteet eivät sisällä nanopartikkeleita. Algamaris tarjoaa tehokkaan luonnollisen aurinkosuojan myös allergia- ja tuoksuyliherkille."

Tämä yhteistyö oli kuin taivaanlahja ja  juuri sopiva meille kun olimme juuri lähdössä kahdeksi viikoksi Espanjaan. Paikkaan jossa ilman aurinkovoidetta ei pärjää tai pärjää jos haluaa näyttää paloautolta. Aurinkovoiteet pääsivät todelliseen testiin meriveteen, uima-altaaseen ja kovaan menoon. Lämpötila oli koko ajan +30 paremmalla puolella ja UV 11.

Hermannille käytin SK50 suojaa jota laitoin aina aamuisin enne rannalle tai altaalle lähtöä. Rasva oli koostumukseltaan todella riittoisaa ja helppo levittää temppuilevaan ja rimpuilevaan taaperoon. Rasva ei tuoksunut juuri miltään eikä näyttänyt kirvelevän edes silmiä vaikka taisi sitä silmiinkin mennä siinä taistelussa. Rasvaa en lisännyt missään vaiheessa uinnin aikana eikä Hermanni palanut mistään kohtaa vaikka veden kanssa tuli läträttyä enemmän kuin laki salli. Mutta huomasin meriveden tekevän auringorasva käsistä tahmaisen tuntuiset, uima-altaalla taas ei mitään. SK50 auringorasva oli niin riittoisaa että puoli pullollista sai tuoda vielä takaisin Suomeenkin.

Minä ja mies käytimme SK30 suojaa. Tuotetta oli helppo suihkuttaa ja maitomainen koostumus oli helppo levittää. SK30 oli minun mielestäni paljon helpompi levittää jos rasvaa piti lisätä päivän aikana lennosta. Tuote ei tehnyt kasvoista rasvaisen näköistä eikä nihkeää vaan kuivui todella nopeasti. Yritin  joka ilta muistaa levittää iholle after sunin koska aurinko kuivattaa ihoa todella paljon. Aftersun teki ihosta kosteamman tuntuisen mutta ei jäänyt tahmaiseksi iholle vaan kuivui nopeasti.

En voi kuin suositella Algamariksen auringovoiteita jos haluaa välttää kemiallisia aurinkosuojia. Ja jos haluaa hyvin vettä kestävän auringosuojan eikä tarvitse pelätä palamista vaikka ei joka uinti kerran jälkeen muistaisikaan lisätä rasvaa. Nämä sopivat ihan koko perheelle!

Hola! Terveiset Espanjasta!

Tämän vuoden kesäloma reissu on saatu päätökseen. Takana kuumat viikot Espanjan Benalmadenassa. Lämpötila joka päivä +30 eikä koko aikana näkynyt yhtään pilvenhattaraa.

Alku mutkien jälkeen esim lennon myöhästyminen ja  airbnb isäntä oli kirjoittanut miehen nimen väärin ja avainta etsittiin taloyhtiön respan kanssa yöllä klo 03.00 vaikka kuinka kauan. Lopulta sekin sitten löytyi. Väärällä nimellä tosin. Lento sujui kuin oppikirjasta. Hermanni nukkua posotti koko matkan. Vähän otti vaan koville kun laskun ajaksi piti herätä ja laittaa vöihin. Ensimmäinen päivä oli täynnä kiukkua väsymyksen takia, siitäkin selvittiin kaikki lopulta hengissä. 

Päivät Espanjan auringon alla täyttyivät siitä mistä ne nyt yleensä rantalomalla täyttyvät. Paitsi että taaperon kanssa et istu rantatuolissa siemailemassa mojitoa. Oli uima-allasta, rantaa ja paljon paljon jäätelöä. Hermanni saattoi hyvänä päivä syödä kolmekin jäätelöä mutta en ottanut siitä stressiä kun ei sille ruoka oikeen maistunut helteessä. Pikku suolasta ja paljon vettä. Hermanni on onneks tosi hyvä veden juoja ja osas pyytää sitä itsekin. Ja vaikka joka päivä oli todella kuuma ei Hermanni missään välissä ollut nuutuneen oloinen. Unirytmit saatiin ihan kiitettävästi menemään päin pyllyä. Herättiin aamulla vasta 9 aikaan joten päiväunet nukuttiin vasta 3 aikaan jonka seurauksena illat sitten kukuttiin. 

Välimeressä uiminen sai ikävän käänteen kun rannat täytyivät meduusoista. Pahimpina päivinä meduusoja oli isoina laittoina. Ihan heti ei tehnyt mieli heittäytyä veteen. Tarkkana sai olla Hermannin kanssa rantavedessäkin milloin jonkun aallon mukana tulee meduusa. 

Uima-allasta Hermanni rakasti. Meidän asunnon taloyhtiöllä oli kolme uima-allasta. Aikuisten ja vähän isompien lasten allas ja vielä vauvojen allas. Valitettavasti tämäkin riemu sai käänteen kun Hermanni päätti hypätä isoon altaaseen ilman kellukkeita niin ettei kukaan ollutkaan ottamassa vastaan. Pohjaan meni koko jätkät. Hermanni ei oo koskaan suostunut pitämään kellukkeita mutta tämän jälkeen ei enää annettu muuta vaihtoehtoja. Yllättäen Hermanni oli tämän asian kanssa ihan okei.  Sama päivänä kun kellukkeet löysivät tiensä Hermannin käsiin oppi Hermanni myös uimaan. Jalat ja kädet kävi kun maantienkiitäjällä. Juosten vauhtia ottaen hyppyjä altaaseen.

Meijän majoituksen lähellä oli aivan ihana iso puisto Parque De La Paloma. Meidän kesken se oli kukkopuisto ja Hermannin mielestä se oli kukkulapuisto. Kukot, nokikanat, riikinkukot, puput juoksentelivat vapaana pitkin puistoa ja vähän puiston ulkopuolellakin. Aitojen sisäpuolella oli aaseja ja vuohia. Puistossa oli leikkipaikkoja ja pari ylihinnoiteltua ravintolaa. Hassua verrattuna Suomeen oli huomata kuinka espanjassa lapset tulee leikkipaikoille klo 20.00 jälkeen jolloin me suomalaiset ollaan jo käyty ilta pissalla. Hermannin ihana piirre on se että se menee mukaan leikkiin kun leikkii ja osaa etsiä leikkikaveria ihan vieraistakin ja erikieltä puhuvista. Hermanni sai monta espanjalaista kaveria. Siellä ne viiletti menemään eikä kukaan ymmärtänyt toisen puheesta tuon taivaallista mutta ketään se ei haitannut.

Käytiin myös Fuengirolassa Bio parkissa. Ehkä vähän ylihinnoiteltu verrattaessa vaikka Riian eläintarhaan joka oli valtava ja hinta sisään taisi olla alle 10euroa. Bio parkkiin sai pulittaa yhdestä aikuisesta noin 20e, mutta oli se ihan ok. Hermanni oli omasta mielestään Leijona metsällä. Eläintarha oli rakennuttu vähän kuin viidakon keskelle.

Koska olemme budjettimatkaajia tehtiin parit illat ruoka kämpillä. 5 eurolla naudansisäfilepihviä ja kylkeen salaattia. Aamupalat omasta jääkaapista pikkarit jalassa parvekkeella istuen aamu viileiden tai viileiden ja viileiden tuulten puhaltaessa. Ravintolassa ruokailukaan ei Espanjassa päätä huimaa. Jos vaan jaksaa mennä vähän kauemmas rantaviivasta.

Kotimatkalle lähtiessä klo 01.00 keskellä yötä Hermanni taas nukahti ennen kuin kone oli ehtinyt edes nousta tai ihmiset edes istua paikoilleen. Hermanni veti hirsiä Suomeen asti ja jatkoi unia vielä onneksi kun päästiin aamulla klo 9 omiin sänkyihin. Sai äiti ja isikin vähän levätä.
Noh, ettei tämäkään tarina saa ihan onnellista loppua, saatiin suomen päässä käydä heti lääkärissä näytillä ja hakea Hermannille antibioottit.

Loma oli kaiken kaikkiaan aivan loistava! Niin kuin oikeastaan meijän jokainen loma on ollut. Hermanni on ykkösluokan lomailija. Hän nukkuu aina matkoilla kuin tukki vaikka yöllä meidän kämpän lämpötila oli varmasti +30 koska ei ilmastointia. Kun ei turhaan suunnittele liikoja niin kaikki sujuu! Mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!

Kääk! Pilasin lapseni hiukset!

Tämä traaginen tapahtumien kulku tapahtui noin pariviikkoa sitten. Hermannilla oli jo niin pitkä reuhka päässä että sen etuhiukset ulottuivat nenälle asti. Raukka parka oli kuin pieni puudeli kun joutui aina leuka pystyssä katsoa hiusten alta maailman menoa. En ole halunnut luopua Hermannin hiuksista kokonaan, vaikka pieni muotoisia ukaaseja miehen puolesta on tullut. Ajattelin omin pikku kätösin vähän siistiä että edes silmät näkyisi hiusten alta. Vähän jos tosta etutukkaa itse saksilla napsaisisi. Senkun vaan laittaa ne tupsuksuksi sormien väliin ja NAPS! Ja jokainen kokenut kotiparturihan tietää miten siinä tulee käymään kun alkaa leikkimään hiustaiteilijaa.

Hiuksista tuli niin kamalan näköset että meinasin kuolla nauruun. Hermanni nauraa räkätti mukana vaikka tuskin edes tiesi mistä kummasta tässä nyt on kyse. Nauru vaan tarttuu. Hiuskuontalo oli suoraan kuin 70-luvulta Armin ja Dannyn Tahdon sulle olla hyvin hellä musiikkivideolta. Ei sellasta tukkaa voi pitää kenelläkään. Mies sai tahtonsa vihdoin pakon edessä läpi kun ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. Koneella kaikki vaan pois. Ja onneksi on kesä. Kesätukka.

Alku järkytyksestä selvitty. Olin ensin sitä mieltä ettei kalju oo yhtään Hermannin tyylinen. Nyt kun sitä on vähän aikaa jo katsellut alkaa siihen tottua. Ei ainakaan ole kuuma. Välillä Hermanni on sutinut päätään ja vaatinut ponnaria mitä ei valitettavasti enää saa. Onneksi hiuksilla on tapana kasvaa takaisin.  Ja mitä tästä taas opimme. Älä koska lapsesi hiuksiin jos olet yhtään epävarma mitä olet tekemässä!

Paras juhannus

Lähdettiin heti torstaina bussilla kohti mökkiä, kohti mummia. Parasta lähteä heti niin jää enemmän aikaa mökkeilyyn. Meillä oli varmasti enemmän tavaraa mukana kun missään ulkomaan reissulla ikinä koska Suomessa täytyy varautua joka ikiseen sää ilmiöön. Helteestä lumimyrskyyn. 

Parintunnin bussimatka meni erinomaisesti kun Hermanni sai katella puhelimesta videoita samalla syöden kuivattuja papaijoita. Ihan sama mitä bussissa tekee kuhan sen vaan pysyy paikoillaan eikä huuda. Toisin kuin yksi kanssa matkustava vauva, ai että miten tuli taas elävästi mieleen vauvaaika ja se kuinka ei enää ikinä. Never ever. 

Mökki, rauhallisuus ja miehen sukulaiset  ympärillä sopii mun täydelliseen juhannukseen kuin nyrkki silmään. Ihana vaan olla tekemättä yhtään mitään mitä ei jaksa. Juhannus meni jota kuinkin näin

Nuku
Syö
Nuku
Syö
Sauno
Syö
Nuku.

Ja mikään ei ole ihanampaa kuin syöminen. Hermannin mummi tekee aivan uskomattaman hyvää ruokaa. Hermanni tulee saamaan niin hyvät maku muistot mummilta. Niinkuin mäkin olen saanut isäni äidiltä mm. kalamurekepihvit, sämpylät tai Kuutamokiisseli. Mun oma äitini kun ei koskaa ole pitänyt ruuanlaitosta. Hermannilla oli pikkuserkut leikkikaverina. Sää oli oikein mallikkaasti samanlainen kuin joka juhannus, vettä sataa vaakatasossa ja järvellä täytyy olla varovainen ettei putoa jäihin. Onneksi sauna lämmitti.

Musta on tullut niin mukavuuden haluinen että en iki maailmassa haluaisi ahtautua märkään ja kylmään telttaan. Tai rymytä ja oksentaa. Kärsiä krapulasta seuraavat kaks viikkoa. Mä tykkään herätä klo 8, juoda aamukahvia ja hieroa rähmää pois silmistä samalla kun lastenohjelmat huutaa taustalla.

Tänään tultiin kotiin. Hermanni meni sängyyn jo 8 jälkeen. Aina ottaa omat veronsa kaikki super kiva tekeminen. Uni tulee aina silloin nopeasti ja varmasti. Huomenna kitu viikkoa ennen loman alkua. Jaksaa jaksaa! 

Valmistautumista matkaan

Löydettiin kuin löydettiinkin airbnb kautta meille pikku luukku. Omalla keittiöllä ja taloyhtiöllä jolla on käytössä kolme uima-allasta. Airbnb host isäntä lupasi meille vielä kuljetuksen kentältä majapaikkaan. Ensimmäinen airbnb vuokraaja ei meitä halunnut meidän liian pienen lapsen takia. 

*airbnb*

Kohteemme sijaitsee Benalmádenassa. Aikamoinen turistirysä sanoisinko mutta voin olla varma ettei tekeminen tule loppumaan kesken eikä iltaisin tarvi joka päivä käydä samassa ravintolassa tai kiertää vuorotellen niitä kahta. Viime vuosien matkakohteet on ollut kyllä olleet niin tuppukyliä tähän verrattuna että valinnain vaikeus voi iskeä. Edellisissä maissa ollaan oltu sen verran kaukana kaikesta että on saanut olla aikalailla omissa oloissa ja tuulenpesät on vaan pyörinyt pitkin autioita katuja. Ja sainpas kun saikin miehenikin Malagaan vaikka hän on ollut pitkän aikaan hyvin vastahakoinen Aurinkorannikkoa kohtaa. Oon yrittänyt sanoa ettei meijän tarvi mennä Fugefesteille eikä lähellekkään Fuengirolan lihapullia. Ehkä tämä on ensimmäinen askel reppureissaajasta all-inclusive elämään. Toivottavasti ei. 

Oon villissä nuoruudessa käyny pariinkin otteeseen Torremolinoksessa ja mä jotenkin tykkään. Nyt kun oon tutustunut Benalmádenaan vähän eri näkökulmasta kuin vain siitä missä saa pään sekaisin ja nopeasti oon yllättynyt miten paljon kaikenlaista tekemistä se paikka pitää sisällään. On paljon muutakin kun halpoja Mojitoja ja kasapäin shoppailtavaa. Tämä loma voi yllättää erittäin positiivisella tavalla. Ja onhan Benalmádena ihan eriasia kuin Torremolinos. Aurinkorannikko on todella helppo kohde kaikille ketkä haluaa aurinkoa, merta ja vielä kerran aurinkoa, uima-altaita unohtamatta.

Onnelliset loman odottajat

Tasan kaksi viikkoa lähtöön. Oon tässä pikku hiljaa hommaillu kaiken tarvittavan ja kaikki pakolliset hankinnat reissuun.

- Matkarattaat entisten parvekkeella homehtuneiden tilalle. Vielä ei pärjätä ilman rattaita kun käveltyä tulee kuitenkin paljon. Siinä se ne pakolliset hankinnat sitten olikin. Jännittävää tulee olemaan pakkaaminen. Kolme ihmistä, yksi laukku! Nyt saa ihan oikeasti miettiä että mitä sitä ihan oikeasti tarvii mukaan reissuun. Tarviiko viisi erilaista hiusten käkerrintä tai tarviiko kymmet erilaiset kengät joissta tuleekin käytettyä vain yhtä. Olen myös seikkaillut Googlemapsin kautta meidän asunnon kulmilla selvittäen missä on lähin Mercadona tai pubi jos espanja sattuu vielä olemaan jalkapallon mm-kisoissa mukana pääse siellä ihan varmasti jalkapallo tunnelmaan.

Hitto soikoon! Kohta se loma on. En oo jotenkin nyt aktiivisesti ajatellut koko lomaa kun töissä on ollu niin railakas meininki että hyvä jos ehtii tai muistaa hengittää! Onneks lento lähtee illalla jos vasta aamulla muistaa että nyt se loma on.

Riittääkö yksi lapsi?

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Riittää.

Ja tämän kesän matkakohde on....

Enää kuukausi kesälomaan jäljellä. Onneks Suomessakin on nämä säät ollu hyvinkin suotuisia ja töissä on ollut mukavaa viettää kaikki päivät vaan ulkona kirmaillen ja nahkaa käristäen. Tässä säässä on ollut hyvä virittäytyä pikku hiljaa loma tunnelmiin ja siedättää itseä etelän aurinkoon. 

Kroatia Dubrovnik 2016

Meillä oli ensin suunnitelmana ettei tänä kesänä lähdettäis mihinkään vaan säästeltäisiin talven matkaan, mutta erinäisten mutkien kautta ja meidän matkakuumeen takia ei vaan voitu olla lähtemättä tänäkään kesänä. Mentiin vähän sillä asenteella että sinne mennään mihin saa halvimmat lennot. Kroatia, Espanja oli kärki ryhmässä. Kroatissa me vasta oltiin pari vuotta sitten ja Espanjassa Hermanni ei ole vielä käynytkään. Napattiin takataskuun suht halvat lennot Espanjaan, Finnairilla jopa. Lennot olisi saanu halvimmillaan alle kahdensadan jos silloin olisi ollut varmuus milloin loman saa ylipäätään pitää. Nämäkin lennot nappasin riskillä vaikka lomat ei ollu ihan vielä kiveen hakattu mutta ei ollu aikaa odottaa kun lentojen hinnat nousi 100e päivä tahdilla kohti pilviä. Aijomme pärjätä myös tämän lomamatkan vain ja ainoastaan yhdellä ruumaan menevällä laukulla. Kolmen hengen tavarat yhteen laukkuun. Katsotaan miten käy. 

Kroatia Dubrovnik 2016

Lento laskeutuu Malagaan. Muuta tietoa meillä ei meidän matkasta vielä ole. Paitsi loman pituus 14 päivää ja lentojen aikataulut. Espanjassa on tullu käytyä jokusen kertaa ja mä vaan niin pidän siitä maasta ja niistä kovaan ääneen puhuvista ihmisistä. Ja siitä miten lapset otetaan aina huomioon. Meidän majoitus on vielä etsinnän alla. Airbnb on kovasti laulanut ja sieltä ollaan etsitty sopivaa majoitusta meijän orkesterille. Me ei olla pakettimatkailijoita. Me halutaan olla mahdollisimman pitkään reissussa sopu hinnalla. Airbnbistä löytyy todella hyviä ja suht edukkaita vaihtoehtoja, taloyhtiöitä omalla uima-altaalla ja läheltä rantaa. Uima-allas on ihan must koska lämpötila seilaa 30 kieppeillä koko ajan ja Hermanni on yksi Suomen pelottavimmista vesipedoista joka varmasti viihtyy altaassa koko loman ajan. Eikä mulla ole mitään altaalla olemista vastaan, päinvastoin. Eletään koko loma vaan jäätelöllä ja ranskalaisilla. Syödään hyvin. Ja nautitaan.

Unkari Keszthely 2017

Mä oon niin onnellinen että me päästään reissuun. Mulla oli alku keväästä niin kova matkakuume että vuodatin kyyneliä pelkästään kattomalla toisten matkakuvia. Oon ihan onnellisimmillani kun ollaan matkalla. Oon onnellinen aamukahvista lämpimänä aamuna terassilla. Oon onnellinen aurinkorasvalla lotraamisesta. Oon onnellinen kun saan upottaa varpaat hiekkaan. Oon onnellinen tuskaisista ja hikisestä ja mieltä raastavasta odottelusta lentokentällä. Huhujen mukaan lomien jälkeen on hurjimmat ero piikit. Mä väitän että meidän perhe on parhaimmillaan lomalla. Onneks on löytäny kumppanin joka haluaa matkustaa myös eikä lapsi ole eikä tule olemaan meidän matkustamisen esteenä. Voidaan kiivetä Hermanni selässä vaikka Himalajan huipulle.

OON NIIN ONNELLINEN!

Vapaapäivä äitiydestä

Mulla on yksi kaveri, en sano sitä äitikaveriksi koska ollaan tunnettu jo paljon ennen kun kumpikaan meistä lisääntyi joten kutsun häntä kaveriksi, mielummin. Oltiin suunniteltu jo tovi että tehdään yhdessä jotain. Ja ihan vaan kahdestaan,koska me nähdään aina niin että koko kööri lapsia on mukana. Ei siinäkään mitään vikaa ole mutta joskus on ihan hyvä olla vain kaksin. Koskee ystäviä ja parisuhdetta myös. On myös hyvä äitinä olla ihan vaan yksin. Vaikka vaikeeta se onkin. Yhtäkkiä olla yksin kokonainen vuorokausi. Kun koko maailma on avoin ja kukaan ei odota. Mun miehet jätti mut yksin kotiin ja lähti mökille. Yksin kokonainen vuorokausi. Wuhuu! 

Meillä oli kaverin kanssa kunnon hemmotteluhetki luvassa. Suunnattiin tukka putkella Orimattilan Hellimöön jossa meillä oli luvassa ensin 1h saunomista ja porepaljukylpy. Kun Span nainen kysyi saako juoma olla alkoholollista katsehdettiin hetkiksi toisiimme ja todettiin vaan että no tän kerran. Mä en nykyään edes enää omista kun absolutisti kavereita niin alkoholinen skumppa on sulaa hulluutta joka kilahtaa hattuun jo pelkästä näkemisestä. Ihanaa miten toisen äidin kanssa voi oikeasti puhua muustakin kun lapsista. Ei aina tarvi puhua huonoista öistä, pyykkivuoren korkeudesta tai yrjön koostumuksesta. Poreiden ja saunan jälkeen hemmottelun kruunasi intialainenpäähieronta. Mahtavaa oli se että saatiin hierronnat samaan aikaan ettei toisen tarvinnu kököttää jossain nurkassa yksin sillä välin kun toista hipsuteltiin hengiltä. En oo ikinä ennen käyny päähierronnassa mutta voin kertoa että ihanaa se oli! Hierontojen jälkeen syötiin niin että napa meinasin pullahtaa mahasta ulos kuin raskauden viime metreillä.

Illalla vielä sain viettää laatuaikaa the kummitädin kanssa sataman aurinkossa CocaCola lasissa päivitellen maailman menoa ja meininkiä. Muistellen hassun hauskoja yhteisiä tempauksia esim hyviä kännejä. Jännä miten kaiken sen juomisen jälkeen meistä kummastakin on tullut niin raivoraittiita. Ehkä liika oli liikaa. Ei vedetty kännejä vaan lähdettiin kaupankautta riisipiirakat kainalossa kohti kotia kun satamassa alkoi meno vasta olla alkamassa. Joskus tulee olo että on jo niin vanha kaikkeen esim juomaan viinaa.

Klo 22 melatoniinit riisipiirakoiden jälkiruuaksi ja päätyynyyn. Ensimmäinen yö taas sataan vuoteen kun nukuin koko yön heräämättä kertaakaan. Aamuaurinko kyllä yritti herätellä mua jo 5.30 mutta painoin silmät vielä tiukasti kiinni, kun ei ollut minnekkään kiire. Kukaan ei aamulla hyppinyt päällä. Aamupalaa parvekkeella ja kofeiinia koneeseen. Aamulenkiksi 15km juoksu jonka lopuksi taas tajusin etten ikinä tule jaksamaan juosta takaisin kotiin. Oli niin hyvä juoksu fiilis että askeleet vaan rullasi huomaamatta eteenpäin. Ei auttanu kun soittaa iskälle että voisiko se ystävällisesti tulla hakemaan mut täältä 15km päästä kun jalat alkaa olla hyytelöä. Se tuli. Onneksi. Lonkat ja polvet oli melkein irronnut jo liitoksistaan. Juokseminen on ihanaa!

Aina yksin ollessaan tajuaa sen oman perheen tärkeyden ja kuinka yksin on niin pirun yksinäistä kun on tottunut menoon ja meininkiin. Siihen että joku tarvii sua ihan koko ajan ja roikkuu kiinni kun iilimato. Mutta kyllä jokainen tarvii vapaapäivän niin töistä kuin äitiydestäkin! 

Kevät burnout

Kevät alkaa olemaan taas siinä pisteessä että mielessä ei pyöri enään mitään muuta kuin loma. Lasketaan päiviä ja viikkoja siihen milloin saa heittää työkengät nurkkaan ja säätää herätyskellon pois lopullisesti päältä. Kun ei enää tarvi joka ilta vääntää eväitä töihin. Tähän aikaan keväästä väsyttää. Päällä painaa koko vuoden hikihatussa painaminen. Tää työvuosi on ollu ihan tarpeeksi raskas kaikkineen sisäilma ym ongelmineen,mutta nyt aletaan kohta olla jo voiton puolella. Kaikilla voimilla laahustan joka päivä töihin. Onneks tykkään mun työstä. Ei tästä tulis muuten yhtään mitään.

En oo pitkään aikaan jaksanu päivittää edes tätä blogia. Aika vaan on kulunut kaikkeen muuhun ja tuntuu ettei mulla ole edes ollu mitään sanottavaa,koska en ole yhtään "mitä meille kuuluu?" postauksien ystävä. Mulla on menossa rankka 12 viikon treeniohjelma jossa onneksi olen jo viikolla 8. Se syö hirveästi aikaa ja energiaa. 5-6 treeniä viikossa alkaa sekin pikku hiljaa ottamaan pannuun kaikkine ruokavalioineen sun muineen. Ruokavalio mulla nyt muutenkin on repsahtanut jo sataviiskyt kertaa väsymyksen takia. Tän tiiviin treeniohjelman takia en oo ehtiny näkemään edes kavereita. Jos jotain suunnitelee yritän suunnitella sen lepopäivälle. Oon hullu näitten treeniohjelmien kanssa kun en voi yhtään joustaa. Just ja just voin vaihtaa jotkut treenipäivät päikseen, mutta mitään en jätä väliin.

Arkipäivät ne vaan sujahtaa ohi ihan hetkessä. Kesäiset valoisat illat on pistänyt mut valvomaan jopa yli yhdeksään. Latasin puhelimeen bookbeatin ja oon niin uppoutunut kirjoihin että sekin on vienyt oman ajansa tältä blogilta. Oon ihan parissa viikossa jo lukenu 3 kirjaa ja koko ajan vaan löytyy lisää hyvää luettavaa. Kyllä mä tästä vielä jossain vaiheessa ryhdistäydyn ihan aktiiviseksi bloggaajaks. Tai sitten en. Kun kesä kunnolla puskee ovista ja ikkunoista voi olla ettei ideoita kirjoittamiseen tule senkään vertaa. Vaikka mä tästä kuinka tykkäänkin.

Hajamielisyydestä ja väsymyksestä kertoo hyvin myös unohdetut nettipankin tunnukset vaikka niitä käyttää joka päivä. Voi nekin näköjään unohtaa ihan yhtäkkiä vaan ja saada koko tilin suljettua. Samoin päiväkodin lomakyselyt palautuvat paripäivää yli niiden detlainin. Ei vaan voi kaikkea muistaa!

Enää 9 viikkoa lomaan.
Tai 8.