Hermanni tuli maanantai iltana kipeäksi. Todella kipeäksi. Piti jäädä tilapäiselle hoitovapaalle. Räkää tulee ihan jokaisesta reijästä mistä sitä vaan voi ikinä tullakkaan. Hermanni on ollu yllättävän terve,tai siis ihan super hyper terve. Se on ollut viimeks pois päiväkodista sairastelun takia viime syksynä kun sillä oli vähän nuhaa. Kai se on nuollut niin paljon kaikkia hyviä bakteereja pitkin hiekkalaatikoita. Toinen vaihtoehto on et meijän koti on täynnä hyviä bakteereja mitkä vaan lisää vastustuskykyä maailman pahuutta vastaan.
Ollaan oltu Hermannin kanssa nyt 3 päivää kotona eikä tauti vieläkään näytä hellittämisen merkkejä. Pari yötä ollaan nukuttu tai siis ei olla nukuttu oikein yhtään. Pyöritty ja hyöritty. Milloin on noustu syömään ja milloin taas on noustu itkemään. Tai ihan ilman syytäkin. Ruoka ei ole maistunut sitten ollenkaan. Oonkin laittanut keittiönpöydälle noutopöydän mistä Hermanni saa käydä napsimassa just sitä mitä se haluaa,eli ei mitään. Oon tarjonnu karkkia, suklaata ja jäätelöä, ei maistu. Onneks se vähän puputtaa leipää ja juo paljon vettä. Hyvin sillä silti näyttää virtaa olevan kaikesta kuumeesta ja syömättömyydestä huolimatta. Välillä meijän koti on yks parkour rata, hypitään sohvalta ja milloin kaapin päältä. Hermannilla on varmaan ollut tai on kurkku kipeä kun sillä ei parina päivänä lähtenyt ääntä ollenkaan, mutta eipä se sen pölötystä estänyt. Päinvastoin! Mitä vähemmän ääntä lähti sen enemmän hänellä oli asiaa.
Ollaan katottu ainakin viis miljoonaa videota youtubesta, 3 elokuvaa Netflix/Elisa viihteestä. Doria etsimässä, Minion elokuva ja Onneli ja Anneli. Kyhjötetty sohvan nurkassa peiton alla ja syöty juuri sitä mikä sillä hetkellä maistuu. Hermanni haluaa koko ajan vaan olla äidissä kiinni. Oli sitte yö tai päivä, äidissä on saatava olla kiinni. Oon saanu yliannostuksen ihokontaktia. Huomenna pääsen töihin ja aijon olla ainakin metrin päässä jokaisesta ihmisestä. Läheisyyskiintiö alkaa olla täynnä. Onneksi yhden työpäivän aikana se taas nollaantuu ja taas olen valmis olemaan lähekkäin 24/7! Taitaa Hermanninikin olla jo täynnä pelkkää äitin naamaan kun täytyy aina viheliäisesti käydä tökkimässä.
Toivotaan että tää kavala tauti alkais pian hellittämään, muuten Hermannin pehmeä masu vähän pömppö ei kohta olekkaan niin pömppö vaan kuihtuu kun pyy maailmanlopun edellä. Ja koska olen äiti ihminen niin tämä tautihan ei äiteihin iske. Yleensä kaikki pöpöt kiertävät äidit kaukaa, koska jos äiti sairastuu koko maailma pysähtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti