Mulla on yksi kaveri, en sano sitä äitikaveriksi koska ollaan tunnettu jo paljon ennen kun kumpikaan meistä lisääntyi joten kutsun häntä kaveriksi, mielummin. Oltiin suunniteltu jo tovi että tehdään yhdessä jotain. Ja ihan vaan kahdestaan,koska me nähdään aina niin että koko kööri lapsia on mukana. Ei siinäkään mitään vikaa ole mutta joskus on ihan hyvä olla vain kaksin. Koskee ystäviä ja parisuhdetta myös. On myös hyvä äitinä olla ihan vaan yksin. Vaikka vaikeeta se onkin. Yhtäkkiä olla yksin kokonainen vuorokausi. Kun koko maailma on avoin ja kukaan ei odota. Mun miehet jätti mut yksin kotiin ja lähti mökille. Yksin kokonainen vuorokausi. Wuhuu!
Meillä oli kaverin kanssa kunnon hemmotteluhetki luvassa. Suunnattiin tukka putkella Orimattilan Hellimöön jossa meillä oli luvassa ensin 1h saunomista ja porepaljukylpy. Kun Span nainen kysyi saako juoma olla alkoholollista katsehdettiin hetkiksi toisiimme ja todettiin vaan että no tän kerran. Mä en nykyään edes enää omista kun absolutisti kavereita niin alkoholinen skumppa on sulaa hulluutta joka kilahtaa hattuun jo pelkästä näkemisestä. Ihanaa miten toisen äidin kanssa voi oikeasti puhua muustakin kun lapsista. Ei aina tarvi puhua huonoista öistä, pyykkivuoren korkeudesta tai yrjön koostumuksesta. Poreiden ja saunan jälkeen hemmottelun kruunasi intialainenpäähieronta. Mahtavaa oli se että saatiin hierronnat samaan aikaan ettei toisen tarvinnu kököttää jossain nurkassa yksin sillä välin kun toista hipsuteltiin hengiltä. En oo ikinä ennen käyny päähierronnassa mutta voin kertoa että ihanaa se oli! Hierontojen jälkeen syötiin niin että napa meinasin pullahtaa mahasta ulos kuin raskauden viime metreillä.
Illalla vielä sain viettää laatuaikaa the kummitädin kanssa sataman aurinkossa CocaCola lasissa päivitellen maailman menoa ja meininkiä. Muistellen hassun hauskoja yhteisiä tempauksia esim hyviä kännejä. Jännä miten kaiken sen juomisen jälkeen meistä kummastakin on tullut niin raivoraittiita. Ehkä liika oli liikaa. Ei vedetty kännejä vaan lähdettiin kaupankautta riisipiirakat kainalossa kohti kotia kun satamassa alkoi meno vasta olla alkamassa. Joskus tulee olo että on jo niin vanha kaikkeen esim juomaan viinaa.
Klo 22 melatoniinit riisipiirakoiden jälkiruuaksi ja päätyynyyn. Ensimmäinen yö taas sataan vuoteen kun nukuin koko yön heräämättä kertaakaan. Aamuaurinko kyllä yritti herätellä mua jo 5.30 mutta painoin silmät vielä tiukasti kiinni, kun ei ollut minnekkään kiire. Kukaan ei aamulla hyppinyt päällä. Aamupalaa parvekkeella ja kofeiinia koneeseen. Aamulenkiksi 15km juoksu jonka lopuksi taas tajusin etten ikinä tule jaksamaan juosta takaisin kotiin. Oli niin hyvä juoksu fiilis että askeleet vaan rullasi huomaamatta eteenpäin. Ei auttanu kun soittaa iskälle että voisiko se ystävällisesti tulla hakemaan mut täältä 15km päästä kun jalat alkaa olla hyytelöä. Se tuli. Onneksi. Lonkat ja polvet oli melkein irronnut jo liitoksistaan. Juokseminen on ihanaa!
Aina yksin ollessaan tajuaa sen oman perheen tärkeyden ja kuinka yksin on niin pirun yksinäistä kun on tottunut menoon ja meininkiin. Siihen että joku tarvii sua ihan koko ajan ja roikkuu kiinni kun iilimato. Mutta kyllä jokainen tarvii vapaapäivän niin töistä kuin äitiydestäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti